Viikon vanha: Dali soittaa särökästä musiikkia

Uusikaupunkilaista bänditoimintaa vajaan kymmenen vuoden takaa eli helmikuulta 2010.

Kolmen parikymppisen uusikaupunkilaisnuoren Dali-yhtye on musiikissaan ajautunut valtavirtojen ulkopuolelle. Vuosien myötä olemme kehittyneet koko ajan ahdasmielisemmiksi, pojat itse naureskelevat.

Ville Kärki, Mikko Säkkinen ja Petri Jokela tutustuivat yläasteella, Petri ja Mikko olivat jopa samalla luokalla. Jo silloin pojat suunnittelivat yhteisen bändin perustamista.

– Huomasimme, että käsityksemme musiikista oli samansuuntainen eivätkä silloiset suosikkibändit tehneet meihin vaikutusta, vaan kuuntelimme ”erilaista” musiikkia, pojat muistelevat.


Ville aloitti kitaran soittamisen kahdeksannella luokalla. Puolisen vuotta hän opetteli soittelemalla muiden kappaleita, mutta ryhtyi sen jälkeen tekemään omaa musiikkia.

Petri on porukasta soittanut pisimpään. Hän kokeili koulussa rumpuja viidennellä luokalla ja huomasi sen kivaksi hommaksi. Saman tien hän hankki omat rummut ja ryhtyä takomaan. Rumpujen lisäksi Petri soittaa silloin tällöin kitaraa vaihtelun vuoksi.

Mikko aloitti basson soiton nelisen vuotta sitten ihan omaksi ilokseen, kuten hän asian ilmaisee. Petri ja Ville olivat aikoinaan hetken Streamfeast-yhtyeessä, mutta sen ”tyyli ei napannut” ja kolmisen vuotta sitten pojat perustivat Dali-yhtyeen.

Ensimmäiset vuodet Dali eteni varovaisesti, mutta nyt vajaan vuoden ajan tahti on koko ajan kiristynyt. Pojat soittavat yhdessä keskimäärin kolme-neljä kertaa viikossa. Jäsenten epäsäännölliset työajat hieman rajoittavat yhteisiä treenejä, mutta lisäksi jokainen treenaa säännöllisesti itsekseen.

Siinä mielessä harvinaista, että kukaan bändin jäsenistä ei ole käynyt musiikkiluokkaa, vaan he ovat kaikki itseoppineita.


Laulajaa bändissä ei ole. Aluksi pojilla oli tarkoitus ottaa myös laulaja mukaan, mutta etsiskelyistä huolimatta sopivaa ei heti löytynyt. Samalla he huomasivat, että laulaja ei välttämättä sopisikaan heidän musiikkiinsa.

– Laulaja vie yleensä huomion osaksi pois musiikista ja sitä me emme halua. Toisaalta erilaiset tunnelmat ja fiilingit välittyvät kyllä musiikin kautta, ei siinä välttämättä laulajaa tarvita, sanoo Ville, joka tekee bändin kappaleiden ”pohjat.”

Lopullisesti kappaleet muokkautuvat harjoituskämpällä. Kukin saa esittää omia kommenttejaan ja ideoitaan, eikä ainakaan tähän mennessä suurempia musiikillisia erimielisyyksiä ole syntynyt.

Omia kappaleita on synynyt kiihtyvään tahtiin. Ville sanoo, että kun se oma tyyli nyt on löytynyt, kappaleetkin syntyvät helpommin.

Varsinaisia esiintymisiä Dalilla ei vielä ole ollut. Petri on ollut aikaisemmassa bändissään ollut soittamassa muutamia keikkoja ”Matin ja Tepon poikien bändin lämppärinä,” mutta muilta esiintymiskokemus vielä puuttuu. Pojat myöntävät, että musiikkityyli ei ainakaan lisää esiintymismahdollisuuksia.

– Ensi kesänä on tarkoitus osallistua Merefesteilla pidettävään bändiskabaan ja sitä varten tässä säännöllisesti treenataan.


Pojat sanovat, että olisi nasta juttu joskus tienata elantonsa musiikilla. Mitään nuoruuden kuvitelmia rokkitähteydestä ei kukaan elättele, mutta musiikki joka tapauksessa vie suuren osan vapaa-ajasta ja tulee varmasti jokaisella säilymään vähintään aktiivisena harrastuksena vanhempanakin.

Dali on julkaissut muutaman kappaleen internetin mikseri.net-palvelussa, jossa niitä voi käydä kuuntelemassa. Mitään suoranaisia esikuvia pojat eivät suostu sanomaan, koska niitä on niin monta ja jonkun mainitseminen lokeroisi bändin.

– Laajemmin määriteltynä soitamme postrokkia tai postmetallia, millä nimellä sitä nyt halutaan kutsua. Käytämme lisäksi paljon erilaisia teknisiä jippoja hyväksi.

Bändin perussointi on varsin metallinen, mutta vanhat progesuosikit paistavat musiikista ja kappaleista läpi tuoden mielenkiintoista vastapainoa ja kiinnostavuutta. Ja se kitaran särölaatikon säätönuppi on varmaan teipattu kiinni kaakkoon.


Artikkelikuva: Kitaristi Ville Kärki, rumpali Petri Jokela ja basisti Mikko Säkkinen muodostavat Dali-yhtyeen.