Onko ammatillisella koulutuksella tulevaisuutta?


Eduskuntavaalien alla jokainen puolue laidasta laitaan korostaa, että osaava Suomi on menestyvä Suomi ja esimerkiksi toisen asteen koulutuksen tutkinto on taattava lähtökohtaisesti kaikille koko maassa. Näin vastataan työvoiman saatavuuden pullonkauloihin. Erityisen kiireellisinä pidetään koulutuslupausten mukaisesti ammatillisen koulutuksen, oppisopimuskoulutuksen, ammattikurssituksen ja täydennyskoulutuksen voimavarojen lisääminen.

Edellä mainitut asiat ovat kyllä hienoja lupauksia ja suuntaviivoja. Mutta todella vähän näkee vaalikentillä kannettavan huolta, ammatillisen koulutuksen todellisesta arjesta. Ammatillinen koulutus on tällä hetkellä ajettu kiireellä toteutettujen uudistusten ja rajujen säästöjen ansiosta todelliseen ahdinkoon. Nykymuotoinen koulutus sopii hyvin ainoastaan opiskelijoille, joiden taustat ja elämän eväät ovat muiltakin osin ovat kunnossa.

Nykyisellä toteutuksella ei pysytä vastaamaan monilla alueilla ilmenevään kovaan työvoimapulaan.
Sillä melkoisella osalla opiskelijoista ei ole välttämättä edellytyksiä yksilölliseen oppimiseen eikä omaksumaan kaikkia työelämän pelisääntöjä. Eikä työpaikoilta liikene ylimääräistä aikaa näiden opettamiseen oman työn ohella.

Nykyisellä ammatillisella koulutuksella ei myöskään estetä nuorten syrjäytymistä, vaan oikeastaan syrjäytymisvaaraan joutuneiden määrä kasvaa, kun ammatillisessa koulutuksessa ei ole enää riittäviä resursseja opettamiseen ja ohjaamiseen. Työelämällä ei ole aikaa panostaa näihin työssäoppijoihin, joiden oppiminen on hitaampaa kuin muiden ja joiden asioiden omaksuminen vaatii enemmän ohjausta.

Ymmärrän hyvin, että vanhoissa opetussuunnitelmissa ja ohjeissa oli korjattavaa. Uusi tekniikka, digitalisaatio ja uudet tavat oppia pitää osata hyödyntää, mutta onko unohtunut se, että niitä eivät pysty kaikki omaksumaan ja niillä ei korvata työelämän yleisiä pelisääntöjä. Lisäksi peruskoulun antama nykyinen kädentaitojen opiskelu, ei aina anna pohjaa ammatillisen koulutuksen vaatimuksille. Koko ketjuun peruskoulun kädentaitojen opettamisesta, ammatilliseen koulutukseen, ammattikorkeakouluun ja DI-koulutukseen tarvitaan resursseja lisää, jotta Suomessa kaikilla alueilla löytyy jatkossakin osaavia tekijöitä kaikkiin työelämän tehtäviin.

Opiskelijoiden erilaisuus ja erilaiset oppimistavat on huomioitava. Kaikista ei ole omatoimiseen oppimiseen, vaan tarvitaan myös opetusta ja ohjausta. Paljon löytyy esimerkkejä, että ne pitemmän opastuksen ja ohjauksen vaativat opiskelijat ovat asiansa omaksuttuaan huippuosaajia sekä tunnollisuudessaan esimerkillisiä työntekijöitä. Opetusta ja ohjausta tarvitaan edelleen, jotta kaikille opiskelijoille voidaan taata, se heitä eniten palveleva opintopolku. Opintopolun pituus yksilöllisten edellytysten mukaiseksi. Näin saadaan jokainen tutkinnon suorittanut nuori, osaavana työtekijänä osaksi menestyvää Suomea.

Entä sitten ammatillinen koulutus Uudessakaupungissa. Täällä on ammatillista koulutusta annettu ansiokkaasti reilu 60 vuotta. Siksi tuntuu melko ihmeelliseltä, että kaupungin nykyiset päättävät viranhaltijat ja suurin osa luottamushenkilöistä ei ole lainkaan huolissaan ammatillisen koulutuksen toteutuksen suunnasta kaupungissamme. Tuntuu kuin se olisi täysin ulkoistettu LSKKY:lle, eikä olla lainkaan kiinnostuneita siellä tehtävistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista Uudellekaupungille. Uusikaupunki on kuitenkin kuntayhtymän toiseksi suurin osakas.

Ainoana kiinnostuksen kohteena olen nähnyt sen, että on hyvä, kun Novidalta löytyy vapaata luokkatilaa mahdollisiin väistötilatarpeisiin koulukeskuksen rakentamisen yhteydessä. Mielestäni meidän päättäjien pitäisi olla tosissaan huolissaan siitä, onko meillä vielä jatkossakin monialainen ammattioppilaitos turvaamassa koulutusmahdollisuudet alueen yritysten työvoiman tyydyttämiseen. Se melko suuri nuorten kaupunkilaisten ryhmä, joka ei jatka opintojaan lukiossa, ei tunnu olevan nyt kenenkään päättäjän huolenaihe. Vasta työelämästä syrjäytyneinäkö Uusikaupunki alkaa heistä kantaa huolta?

Mielestäni kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle pitäisi tuoda esille kaavaillut muutokset koulutusaloihin, koulutustiloihin ja opetustoimien ulkoistamiset. Lisäksi, mitkä ovat kehittämissuunnitelmat ammatilliselle koulutukselle Uudessakaupungissa.

Tästäkin kaupunkimme perustoiminnasta pitää kantaa huolta, vaikka sen tuottaisikin kuntayhtymä.
Monen vuoden suuret rakennushankkeet eivät saa peittää alleen oleellisia toimintoja, joilla taataan kaupungin elinvoimaa myös tulevaisuudessa.

Olli Laivo
Kaupunginvaltuutettu
ammatillisen oppilaitoksen eläkkeellä oleva opettaja