Museon kesänäyttelyssä lapsen elämää reilu sata vuotta sitten

Uudenkaupungin museon kesänäyttelyn avajaisia vietettiin torstaina. Näyttelyn nimi on Vähälapsena eli se kertoo sanoin, esinein ja kuvin siitä, millaista oli lapsuus Uudessakaupungissa reilu sata vuotta sitten. Näyttely avautuu suurelle yleisölle maanantaina.

Lapsen, jos myös monen aikuisen, elämä 1800 ja 1900 -lukujen vaihteen tienoilla oli monin tavoin merkittävästikin erilaista kuin nykyään.

Lapsikuolleisuus oli suurta ja erilaisia tapaturmia sattui paljon. Vapaa-aikaa ei nykymielessä juuri ollut, lapset joutuivat jo pieninä auttamaan kodin töissä ja varsin nuorina lähtemään ansiotyöhön.

Muutenkin elämä oli epävarmaa, vanhempiakin vaanivat sairaudet ja tapaturmat. Uudessakaupungissa oli paljon merimiehiä, joille matkoilla sattui kaikenlaista ja joka tapauksessa perheen pää oli pitkiä aikoja poissa kotoa.


– Näyttely on koottu monipuolisesti ja se kuvaa hyvin, paitsi tietenkin lasten elämää, niin tuon ajan elämää kokonaisuutena täällä Uudessakaupungissa ja yleensäkin Suomessa, totesi avaussanoissaan hyvinvointijohtaja Asta Engström.

Mielenkiintoista hänelle oli esimerkiksi tieto, että Uudessakaupungissa lapsia ei tuonut haikara vaan lapset tulivat Hallunojasta.

– Näyttelystä saa hyvän kuvan sen ajan lapsiperheen haasteista ja myös mahdollisuuksista, joita täällä pienessä merenrantakaupungissa oli.

Vaikka ajat olivat nykymittapuun mukaan ankeat, Uudessakaupungissa löytyi myös ihmisiä, jotka osasivat katsoa pidemmälle ja pystyivät taloudellisesti tekemään asioita myös koko kaupungin eteen.

– Erityisesti hienoa on Samuel Seikowin aikanaan toteuttama varojen keruu, jonka ansiosta täällä pystyttiin takamaan kaikille lapsille koulunkäyntimahdollisuus jo paljon ennen yleisen oppivelvollisuuden tuloa.


Näyttelyn infotauluissa kerrotaan lapsen syntymästä, joka silloin tapahtui kotona kätilön avustuksella, ristiäisistä ja esitellään sen ajan lastenvainuja ja vakkuja eli kehtoja.

Siihen aikaan oli paljon kasvatti- ja orpolapsia, heidän tilanteestaan ja köyhäinhoidosta kerrotaan yhdessä infotaulussa, käydään läpi koulu ja ripillepääsy ja myös siitä iloisemmasta puolesta eli leikeistä puhutaan.

Esineitä on paljon kuhunkin kokonaisuuteen liittyen ja valokuvia kaikkiaan noin 150. Yleisen historian lisäksi on muutamia yksittäiskertomuksia, joita historian syövereistä on löytynyt.


Artikkelikuva: Museon kesänäyttely kertoo lasten elämästä Uudessakaupungissa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla.

Näyttelyn avasivat hyvinvointijohtaja Asta Engström (vas.) ja museon johtaja Mari Jalava.