Vilkasta leirielämää purjehdusseuran vesillä

UPS:n paviljongilla kävi alkuviikolla kuhina, kun kolmisenkymmentä lasta ja nuorta ohjaajineen kokoontui veneilyleirille. Kolmipäiväisellä leirillä tutustuttiin vesillä liikkumiseen monella tavalla, kanootista ja soutuveneestä H-veneeseen ja ratakilpaveneiden juniorimalliin.

Ensimmäinen joukko tulee vastaan jo ennen Pietarinkaria soutuveneellä ja kanootilla. Axel, Simo, Oskari ja Viljami treenaavat vuorotellen airoissa soutuveneen ohjaamista oikeaan suuntaa. Santeri ja Sisu ovat kanoottivuorossa ja melovat lähistöllä.


– Soutaminen on hyvä taito, sanoo Jaakko Kurkilahti, joka on ohjaajana kuuden pojan ryhmälle.

Laiturilla toinen leiriläisten ryhmä vaihtaa ajajaa SJ-veneeseen. Kypärä päähän ja kaasu pohjaan! 8-12-vuotiaille tarkoitetun ratamoottoriveneen kanssa tehdään kierros sataman suuntaan ja palataan takaisin sinne, missä seuraava jo odottaa vuoroa.

Anton kiipeää laiturille ja sanoo, että kivaa oli. Aluksi ei kaasua ollut tarpeeksi ja keula nousi pystyyn, mutta sitten oikea ote löytyi. Kaveri selittää, ettei ollut osannut ensin nojautua tarpeeksi eteenpäin.

– Heti kun tajusin, alkoi kulkea kovempaa!

SJ-veneiden rastilla on ohjajana Eetu Hietamaa.

– Tämä on jo neljäs tai viides vuosi, kun olen täällä vetämässä SJ-rastia. Huolehdin turvallisuudesta ja neuvon.


Rasteilla on ohjaajat ja lisäksi 30 leiriläistä on jaettu ryhmiin, joilla on oma ohjaaja.

– Joka vuosi on aika sama porukka ohjaajina, ja monet ovat itse olleet ensin leiriläisiä, sanoo Hietamaa.

Nuoria ohjaajia on toistakymmentä.

Kanootista rantautuva Ronja on pitänyt tähän mennessä eniten H-veneestä.

– Se on sen verran iso, ettei se voi kaatua, ja muutenkin kiva!

SJ-rastin ohjaaja Eetu Hietamäki avustaa leiriläisiä junioriveneen kuljettajan vaihdossa.

Ronja ei ole innostunut SJ-veneestä, mutta leirin johtaja Ilona Lindström kannustaa kokeilemaan ja sanoo, että ajatuksena on, että kaikki ainakin kerran kokeilevat kaikkia rasteilla olevia veneitä.

– Suurimmalla osalla leiriläisistä on veneilykokemusta perheen kanssa, he ovat olleet leirillä aikaisemmin tai ovat mukana UPS:n harjoituksissa, Ilona Lindström sanoo.


Rataveneiden lisäksi leirin käytössä oli optimisti-, zoom8 ja sydväst-jollia sekä yksi H-vene. UPS:n busteri oli ahkerassa käytössä, sillä sen kanssa kierrettiin merimerkeistä rakennettua rataa paviljonkisaaren ympäri.

Peppi, Odelia ja Senni istuvat laiturilla ja uittavat varpaitaan vedessä. Noin puolet leiriläisistä on tyttöjä, puolet poikia. Illan uintia ja saunaa odotellaan jo.

Jos tulee huono ilma, keksitään leikkejä tarvittaessa sisätiloissa.

– On se ollut välillä haastavaa. Niitäkin vuosia on ollut, sanoo jo neljättä kertaa leirin johtajan toimiva Lindström.

– Mutta kyllä täällä on sellaisia sissejä, että menevät vaan ja aika hyvin on pystytty purjehtimaankin.


Erilaisten vesikulkuneuvojen lisäksi rasteilla opiskeltiin mm. solmuja ja ensiapua, ja Meripelastajat ovat tulossa käymään yhtenä leiripäivänä.

– Edellinen ryhmä teki solmut sujuvasti myös selän takana, kertoo Paviljongin eteisessä rastiaan pitävä Jouko Palmu, ja alkaa neuvoa merimiessolmun ideaa uudelle kuuden lapsen ryhmälle.

Leirin ajaksi Pietarinkarin paviljonki oli sisustettu kokonaan uudestaan. Kyljelleen kaadetuista pöydistä oli rakennettu saliin omat sopet, jonne leiriläisten makuupussit ja varusteet hyvin mahtuivat. Keittiössä leirin ”äitiryhmä” laittaa riisiä ja kanaa seuraavalle aterialle. Illaksi on luvassa lettuja.

Juttu ja kuvat Raija Herrala-Nurmi


Artikkelikuva: Pietarinkarin laiturilla oli vilkasta, kun kolmisenkymmentä leiriläistä vaihtoi rastilta toiselle.

Sisu ja Santeri melomassa.