Roudari on Crusell-viikon näkymätön mutta tärkeä taustahenkilö

Esiintyvät taiteilijat ovat Crusell-viikolla keskipisteenä, mutta ennen kuin he pääsevät lavalle esittelemään taitojaan, pitää monta asiaa olla kunnossa, esimerkiksi esiintymislava pystyssä, nuottitelineet ja mikrofonit oikeassa paikassa ja sähkölaitteissa tepseli seinässä tai jatkojohdon nokassa.

Ja kun esiintyjät poistuvat aplodien saattamana, alkaa esiintymispaikan siivous, kaikki paikalle tuotu rekvisiitta pitää viedä uuteen paikkaan tai odottamaan tulevaa vuotta. Tästä kaikesta taustatyöstä huolehtivat Crusell-viikon roudarit.

Alpo Nikula aloitti Crusell-viikon roudarin hommat 1990-luvulla. Yksi vuosi on jäänyt väliin, kun hän päätti lopettaa, mutta se päätös sitten ei pitänytkään.

– Olen tehnyt tätä aikanaan päätyökseni, olin Tapiolassa orkesterijärjestäjänä. Osmo Wänskä toimi siellä silloin ja hän oli myös Crusell-viikon taiteellinen johtaja. Olin muuttamassa Uutenkaupunkiin ja Osmo totesi jossain vaiheessa, että käyt sitten Crusell-viikon toimistossa ilmoittautumassa ja tulet viikolle töihin.

Crusell-viikko oli Alpolle tapahtuma vieras, mutta musiikki kiinnosti, joten Osmon ”käsky” toteutui. Nykyään Alpo asuu pääkaupunkiseudulla, mutta kesäpaikka on Uudessakaupungissa ja hän viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan täällä ja roudarin hommat mahtuvat hyvin kalenteriin.


Roudarit rakentavat esiintymislavat ja tuovat paikoilleen tarpeelliset telineet ja tuolit, kokoavat mm. telttoja ja muita rakennelmia ja konsertin aikaan huolehtivat, että oikeat henkilöt ovat lavalla oikeaan aikaan ja tekevät teosten välillä tarpeelliset muutokset lavalla.

– Varsinaisten konserttien lisäksi viikon aikana on myös paljon harjoituksia eri paikoissa ja niissäkin pitää olla olosuhteet kunnossa. Erikoistuneet valo- ja äänimiehet hoitavat omat erikoisalansa, minä olen yleisroudari.

Aikanaan Crusell-viikolla pidettiin konsertteja mm. Kustavissa, Laitilassa ja Pyhärannassa ja Isokarissakin, nyt konsertit on keskitetty ja se on huomattavasti helpottanut roudarien työtaakkaa.

– Nyt paikat ovat aiemmilta vuosilta tutut ja kussakin paikassa tarvittavat rakennelmat ja muut on tiedossa eikä tarvitse niin paljon etukäteisselvittelyä tai kuskaamista.

Aikanaan oli myös roudareita kovasti työllistäviä konsertteja kaupungilla erikoisissa paikoissa, veturihallissa, telinvaihtohallissa, kerran soittaja tuli laskuvarjolla alas ja kerran soittajat istuivat junan vaunussa, joka liikkui Kalarannasta kohti satamaa, niistäkin on pitkälti luovuttu, tosin tänä vuonna päätöskaronkka kuullaan proomun lavalta Kaupunginlahdella.


– Meillä on viikolla töissä noin kymmenen hengen roudariporukka ja hommat sujuvat joustavasti, sillä kaikki ovat olleet mukana jo pitkään ja tiedetään, mitä milloinkin pitää tehdä ja mistä tavarat löytyvät.

Ennen viikkoa roudarit pitävät järjestäjien kanssa yhden tai kaksi palaveria, joissa asioita käydään läpi. Rakentamiset aloitettiin tänä vuonna perjantaina ja siitä lähtien tekemistä on riittänyt aamusta iltaan ja riittää viikon loppuun ja pikkasen sen jälkeenkin.

Nuottiteline oortninkiin.

– Vähän pitäisi porukkaan saada kiertoa, etteivät kaikki jää samaan aikaan eläkkeelle. Paljon on päässä sellaista hiljaista tietoa, jota ei mistään dokumenteista löydy ja se olisi hyvä saada siirrettyä seuraaville.

Mutta tänäkään vuonna kukaan ei jäänyt ringistä pois eli uusia tekijöitä ei tarvittu.

– Minulle ainakin viikko on hyvää vaihtelua ja sopivaa vastapainoa sisätiloissa kirjoituspöydän ääressä tehtävälle päätyölle. Välillä saa hiki hatussa kantaa esiintymislavan moduleita ja välillä taas ratkaista ongelmia tai istuskella ja kuunnella musiikkia ja vahtia, että kaikki sujuu.


Roudariporukka on mukava ja hyvähenkinen porukka. Ihan talkoilla hommaa ei tehdä, mutta tuskin kukaan on mukana rahan takia, vaan mielenkiintoisen työn vuoksi.

– Eihän se aina ole kivaa, kantaa painavia kalusteita jos on kova helle tai sataa kaatamalla, mutta yleensä kelit ovat viikon aikana olleet suhteellisen hyvät.

Viime vuonna pitkä helle vaikutti roudareita enemmän soittimiin ja soittajiin, soittimet eivät kuivassa ja lämpimässä ilmassa tahdo pysyä vireessä ja hikoilevan soittajan on vaikeampi hallita soitintaan. Vahvistimiin tai muuhun tekniikkaan ei viime kesäkään aiheuttanut vikoja.

Soittajat, vaikka ovatkin maailman huippuja, ovat mukavia tyyppejä ja Uudenkaupungin kesässä leppoisalla mielellä. Mahdolliset pienet vastoinkäymiset eivät tunnelmaa latista vaan eteenpäin mennään hyvässä hengessä.


Alpo ei reilun 20 vuoden kokemuksella muista, että tekniikan vuoksi olisi konsertteja jouduttu perumaan tai että ne olisivat edes myöhästyneet.

– Silloin 1990-luvun lopulla oli tietenkin tämä salamasta aiheutunut kirkontornin palo. Kirkossa piti olla illalla konsertti, mutta se jouduttiin pikahälytyksellä siirtämään Seurakuntakeskukseen ja muillekin sinne suunnitelluille tilaisuuksille piti keksiä uusi paikka, silloin riitti tekemistä tavallista enemmän.


Artikkelikuva: Alpo Nikula on toiminut kohta 30 vuotta Crusell-viikolla roudarina.