Isoja ja pieniä puupaatei ranta täynnä

Puupaatei Pakkahuoneel -tapahtumasta on kasvanut seitsemässä vuodessa omaleimainen Uuteenkaupunkiin sopiva tapahtuma, joka kerää veneitä, näytteilleasettajia ja yleisöä myös kauempaa.

Tänä vuonna sääkin oli suuren osan päivää suosiollinen ja niinpä Pakkahuoneen rannassa oli ajoittain ruuhkaa, varsinkin työnäytöksiä olisivat varmaan useammatkin seuranneet, jos tilaa olisi ollut enemmän, nyt monet joutuivat toisten takaa kurkkien selvittämään, missä mennään.

Osittain tilanahtaus johtui Pakkahuoneen rannan remontista, joka esti Kaupunginlahden rannan käytön Pakkahuoneen itäpuolella. Ensi vuonna remontti on toivottavasti ohi ja myyntikojujen ja näytösten sijoittelu voidaan tehdä väljemmin.

Puuveneitä rannassa oli kiinni useita kymmeniä ja veneiden omistajien ja kävijöiden kesken käytiinkin monta puuveneisiin liittyvää mielenkiintoista keskustelua.


Työnäytöksissä Eurajoen kristillisen opiston ja Rauman puuveneilijät ry:n kojussa esiteltiin puun taivuttamista höyrystämällä ja köysimestari Mikko Snellman kertoi köyden teosta ja esitteli sitä myös käytännössä.

Sukelluspuku varusteineen painaa noin 80 kiloa, joten maalla liikkuminen ja vedestä nouseminen vaatii voimaa.

Eniten yleisöä keräsi kuitenkin Suomen Sukellushistoriallisen yhdistyksen esitys. Yhdistys oli tuonut paikalla vanhaa sukelluskalustoa ja esityksessä puettiin sukeltajan päälle vanha kypäräsukelluspuku vaihe vaiheelta ja lopuksi tietenkin tehtiin lyhyt sukellus.

Vanhan sukelluspuvun pukemiseen menee puolikin tuntia ja yksin se ei onnistu, vaan mukana pitää olla asiantunteva avustaja.

Eikä absoluuttisen sävelkorvakaan ole pukeutumisessa pahitteeksi, kypärän kiinnitysruuvien sopivan kireyden kun sai selville kilauttamalla pulttia ja kuuntelemalla syntyneen äänen korkeutta, väitti pukeutumista selostanut Jouko Moisala, puolivakavissaan.


Kaikkiaan, kenkineen, kypärineen ja painoineen, asusteelle tulee painoa noin 80 kiloa, joten ihan kuka tahansa ei puku päällä pääse liikkumaan. Toki vesi hieman helpottaa liikkumista, mutta mitään kevätjuhlaliikkeitä ei kannata edes kuvitella tekevänsä.

Varustukseen liittyi myös rannalla oleva pumppu, jonka avulla avustaja pumppasi ilmaa kypärään. Tiedonsiirto tapahtui letkusta tempaisemalla sovittujen merkkien avulla.

Myös ilman kautta saattoi sukeltajalle lähettää erilaisia ”hajumerkkejä” ja tehdä tietenkin myös pientä jäynää.

Sukelluksissa kykeni työskentelemään kerrallaan pari tuntia, mutta esimerkiksi kumarrella ei saanut 15 astetta suurempaan kulmaan, muuten happi karkasi kypärästä ja sitten tuli kiire pinnalle.


Artikkelikuva: Puuvenei Pakkahuoneel -tapahtumassa oli esillä kymmeniä puuveneitä.

Jouko Moisala (oik.) juonsi sukelluspukuesityksen.