Läsnäoleva vanhemmuus ennaltaehkäisee nuorten huumekokeiluja

Novidalla Uudessakaupungissa on menossa Hyvinvointiviikko. Kolmannen kerran järjestettävä viikko sisältää monenmoista hyvinvointiohjelmaa sekä opiskelijoille että opettajille.

Mukana on liikunnallisia kisoja, kuten tangossa roikkumista, painimista sumopuvussa ja pöytätennisturnaus, keuhkojen toiminnan testausta, liikunnallisia tietoiskuja ja mm. päihdeinfoa.

Keskiviikkona käytännön päihdetyötä Turussa tekevä Tommi Grönroos oli kertomassa päihteiden käytöstä ja omakohtaisista kokemuksistaan käytännön päihdetyössä.


Grönroosin mukaan ei ole olemassa kevyitä huumeita. Kannabista käytetään lääkeaineena, mutta se on aivan eri aine kuin katukaupassa myytävä kannabis.

– Lääkekannabiksessa on huumaavan ainesosan pitoisuus mahdollisimman pieni ja hoidon kannalta oleellisten osasten määrä suuri, katukaupan kannabiksessa pyritään päinvastaiseen.

Kannabista käytetään lääkkeenä vasta kun muut keinot on koeteltu. Se voi tuoda helpotusta lihasjäykkyyteen ja kipuihin, mutta terve ihminen ei kannabiksen käyttöä voi perustella sen lääketieteellisillä vaikutuksilla.


Jo ensimmäinen kannabiskokeilu voi johtaa riippuvuuteen, erityisesti se on mahdollista, jos taustalla on altistavia tekijöitä.

– Riskitekijöitä ovat sellaiset yksilön ominaisuudet kuin tunne-elämän yliherkkyys ja minäkeskeisyys mutta myös yhteisölliset tekijät, kuten osattomuus, turvattomuus, ylisukupolvinen kierre ja koulukiusaaminen.

Grönroos korostikin erityisesti arvottomuuden ja tarpeettomuuden tunnetta, jos kotona ei ole saanut hyväksyntää tai vanhemmat ovat ”unohtaneet” lapsensa ja keskittyneet liikaa työelämään, omiin harrastuksiin tai someen, niin nuori ei ole saanut tarpeellista vastakaikua, jolloin lohtua lähdetään hakemaan huumeista.

Toinen merkittävä taustatekijä on koulukiusaaminen, jota löytyy monen huumeisiin koukussa olevan taustalta. Kiusaaminen saattaa jättää syvät arvet, jotka eivät poistu vuosienkaan jälkeen ja siksi siihen pitäisi puuttua alkuunsa.


Nuorison alkoholinkäyttö on tilastojen valossa viime vuosina vähentynyt, mutta Grönroosin mukaan tilalle ovat tulleet huumeet.

– Kokonaisuutena huumekulttuuri on Suomessa muuttunut eikä suonensisäisiäkään huumeita käyttäviä välttämättä tunnista, vaan he saattavat elää ”normaalia” elämää, käydä töissä tai opiskella.

Huumeriippuvuus on diagnosoitu sairaus, eikä yksilön selkärangattomuus tai juttu, josta pääsisi eroon ottamalla itseään niskasta kiinni.

– Addiktio on erittäin vaikea psykofyysinen sairaus. Osalle huumeista tulee addiktio, kun käytetyn huumeen määrä kasvaa jatkuvasti, mutta on myös niitä, jotka ensimmäisestä kokeilusta saavat niin merkittävän kokemuksen, että haluavat sitä heti lisää. Tällöin taustalla on todennäköisesti koettu arvottomuuden ja tarpeettomuuden tunne, johon huume tuo näennäisen avun.


Huumeiden käyttöä ei voi myöskään perustella sillä, että se on oma asia. Käytännössä se nimittäin hyvin nopeasti tulee lähimmäisten ongelmaksi ja aiheuttaa huolta ja murhetta ja monenlaista muuta ongelmaa monille

Grönroos muistutti, että rohkeutta on pyytää apua. Kukaan ei pärjää yksin, eikä avun pyytäminen ole heikkoutta.

– Kokeilumahdollisuuksia nuoren eteen tulee, mutta toivottavasti mahdollisimman moni voi todeta, että ei tarvitse kokeilla. Tämän takaa parhaiten läsnäoleva vanhemmuus ja toimiva tukiverkko.


Artikkelikuva: Käytännön huumetyötä Turussa tekevä Tommi Grönroos kertoi keskiviikkona Hyvinvointiviikon osana Novidan opiskelijoille omista kokemuksistaan otsikolla Kannattaako kokeilla?