SiHyn mystiset 15 miljoonaa euroa

Kaupungin luottamushenkilöt ovat valmistautumassa käsittelemään Harto Forssin ja Esa Aaltosen valtuustoaloitetta. Siinä esitetään Sivistys ja hyvinvointikeskuksen (SiHy) hanketta uudelleen arvioitavaksi. Asian käsittelyä varten viranomaisten laatima lausunto on hyvin laaja, mutta osin puutteellinen ja kustannusvertailun osalta niin sekava ettei sitä voi pitää hyväksyttävänä.

Hankkeen toteutustavan valinnassa on melko täysin sivuutettu rakennetun ympäristön kulttuuriarvot sekä ilmaston- ja luonnonsuojelun näkökohdat. Asiaa koskevassa lausunnossa niiden merkitystä ei ole juurikaan huomioitu, ei ainakaan riittävästi.

Kaupunkisuunnittelun lausunnosta 28.2.2017, jossa niitä käsitellään, ei ole mainintaakaan. Tässä lausunnossa korostetaan rakennusten säilyttämisen tärkeyttä kulttuurin ja kaupunkikuvan kannalta. Samoin mainitaan rakennusten olevan tyydyttävässä kunnossa, ja että koulujen kunnostuskustannukset ovat noin 9 miljoonaa euroa.

Käytännössä valintaan koulujen kunnostuksen ja uudisrakentamisen välillä ovat olleet vaikuttamassa vain kustannustekijät. Huomattavaa on, että uudisrakentaminen edellyttää nykyisten rakennusten tuhoamista.


Nyt luottamushenkilöille päätettäväksi tarkoitetussa lausunnossa todetaan että pitkän tähtäimen suunnitelman (PTS) mukaiset korjauskustannukset ovat seuraavat: Viikainen 6,77 milj. ja Pohitulli 1,76 milj euroa, yhteensä siis 8,53 milj. euroa. Nämä luvut ovat siis yhtenevät em. kaupunkisuunnittelun lausunnon kanssa.

Varsinaisessa vertailussa vastaavat korjauskustannusluvut jostain syystä ovat muuttuneet 15,382 + 8,801 = 24,183 milj. euroksi.

Näiden lukujen ero 15,653 milj euroa! Tämän eroavuuden syytä ei selvitetä lausunnosta ollenkaan!

Uudisrakentamisen vertailuhinnaksi kerrotaan 21,351 milj. euroa ynnä 1,4 milj. euroa purkukustannuksia eli yhteensä 22,751 milj. euroa. Jos tähän lisätään väistötilakustannuksiksi esimerkiksi yksi miljoona euroa ollaan lähellä 24 miljoonaa euroa. Sehän on käytännöllisesti katsoen sama summa kuin edellä mainittu korjausrakentamisen vertailuhinta.

Kuitenkin näin saadaan vertailun lopputoteamukseksi, että ”uudisrakentaminen on todettu peruskorjausta edullisemmaksi vaihtoehdoksi ”.


Peruskorjauksella tarkoitetaan rakennuksen korjaamista yhtä hyväksi kuin se oli uutena. Perusparannuksella tarkoitetaan rakennuksen laatutason muuttamista oleellisesti alkuperäistä paremmaksi. Nyt tiedetään, että Viikaisten koulu on vetailulaskelmassa otaksuttu purettavaksi betonirunkoa myöten.

Tapa ei kuulu tavanomaiseen peruskorjaukseen eikä edes perusparannukseen. Ilmeisesti Pohitullin kohdalla on valittu sama ylimitoitettu korjaustaso. Sen PTS-hinta 1,76 milj.euroa on kasvanut 8,801 milj. euroon eli viisinkertaiseksi!

Ihmetystä herättää, miksi vertailulaskelmat tehnyt NL-Rakennuslaskenta Oy on valinnut korjaustason aivan kohtuuttoman korkeaksi? Ei voi välttyä kuvitelmalta tarkoituksenhakuisuudesta. Valitsemalla kohtuullinen korjausaste olisi saatu selvästi päinvastainen lopputulos.

Viikaisten koulu tarvitsee perusparannuksen, mutta Pohitullissa saattaa peruskorjaus olla riittävä toimenpide.


Jos kaupunki olisi avoimempi tiedottamisessaan, niin nyt tarvittaisiin julkisuuteen selitys tapahtuneesta, jotta kaupunkilaiset voisivat yrittää ymmärtää ja hyväksyä tilannetta.

Lausunnossa ei kuvata elinkaarimenettelyn suurinta ongelmaa. Kaupungin mahdollisuus saada taloudellisesti edullinen tarjous on olematon, koska tarjoajia on vain kaksi. Toisekseen kaupunki ei taida siihen pyrkiäkään, koska tarjousten vertailussa hinnalla on vain toissijainen
30% painoarvo.

Viranomaislausunnon yhteenvedossa mainitaan, että hankkeen keskeyttäminen tässä vaiheessa ei ole perusteltua. Kuitenkin lohdutuksen sana kaupunkilaisille: valtuusto voi harkita hanketta uudelleen mikäli hankkeen kustannukset ovat liian suuret. Rakennusliikkeiden kannalta se ei kylläkään ole lohduttavaa. Erityisesti kun kaupunki pyrkinee teettämään suunnitelmia, kustannuslaskentaa ja tarjouksia veloituksetta.


Viranomaiset ovat nyt sitoutuneet uudisrakentamiseen edellisen valtuuston päätöksen takia. Kuitenkin he ovat myös valmistelleet lähtötiedot, joilla päätös on tehty. Yllä olevilla laskemilla voidaan tulla tulokseen, että ne eivät ole olleet riittävän selviä ja helposti tulkittavia. Voitaneen jopa ajatella niissäkin olevan tarkoitushakuisuutta.

Arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon sai tänä vuonna Käärmetalo Helsingissä ohittaen mm. kaikkien tunteman keskustakirjaston Oodin. Omakohtaisesti voin vakuuttaa sen olleen oleellisesti vaikeampi korjauskohde kuin Viikaisten tai Pohitullin koulut. Käärmetalo oli rakennettu vuonna 1951. Toivottavasti tämä uutinen herättäisi uutta ajattelua luottamushenkilöissä.

Seppo Sjöblom
rakennusinsinööri