Annetaan työrauha SiHy:lle

Tunnen hieman syyllisyyttä SiHy-kirjoitteluista. Tein tälle palstalle 13.7. jutun ”SiHy – liian iso riski ”, josta ryöpsähti koko syksyn jatkunut keskustelu. Valtuusto torppasi aloitteet SiHy-hankkeen uudelleen arvioimisesta/ keskeyttämisestä selkeästi äänin 37 – 6. Lienee viisautta tunnustaa tosiasiat, olla enempää jurnuttamatta menneestä ja kanavoida kaikkien energiat hankkeen edistämiseen.

Mitä jäi ”sihyilyn” saldoksi ? Ainakin se, että valtuutetut, kun he juuri kuntavaalien alla 27.3.2017 päättivät valita koulurakennusten purkuvaihtoehdon saneerauksen sijaan, toimivat lepsusti ja epäammatillisesti.


Ei haitannut lainkaan, ettei esityslistan liitteenä ollut yhtään liitettä peruskorjauksista. Perästäpäin niitä on metsästetty Mörnen kätköistä. Päätös tehtiin sokeasti lauman (=valtuustoryhmän) johtajien mutu-tuntuman varassa. – On psykologisesti ymmärrettävää, että silloiset valtuutetut nyt ripustautuvat tehtyyn ratkaisuun eivätkä lyö itseään korvalle !

Päätökset tehdään aina ajassa, senhetkisten tietojen – mutta myös odotusten pohjalta. Se ei ole päättäjien vika, että olosuhteet U:gissa ovat 2,5 vuodessa merkittävästi muuttuneet. Entä jos valtuusto joutuisi tekemään päätöksensä nyt ?

Varmasti paljon tarkemmin vertailtaisiin vaihtoehtoja, puretaanko ja rakennetaan uutta vai peruskorjataanko. Liikuntahalli katsomoineen ja päiväkoti voisivat karsiutua. Tehtäisiin vain se, mihin tämänhetkiset resurssimme antavat myöden.


Ei ole reilua hankkeen toimijoita kohtaan heitellä jatkuvasti kapuloita rattaisiin. Annettaisko Marko Kivistölle tiimeineen työrauha vetää hanketta eteenpäin. Odotetaan nyt rauhassa ainakin maaliskuulle, jolloin saadaan SiHy:n tarjoukset eli arvioitten sijaan todelliset kustannustiedot. Vasta tuolloin voidaan tarkalleen laskea se, onko meillä varaa kaikkiin uudisrakennuksiin. Jos ei ole, supistetaan jostain tai peruskorjataan vanhaa.

SiHy on hankkeena niin vaativa, että se tarvitsee meidän kaikkien positiivisen tuen. Projekti on yhteinen ponnistuksemme. Voisimmeko ajatella, että tässä on näytön paikka niin muille kuin varsinkin itsellemme ?

Että me pystymme yhdessä saamaan nyky- ja jälkipolville aikaiseksi jotain merkityksellistä – Yes, we can ! Innostuisimme itse ja innostutamme myöskin muut. On paljon palkitsevampaa toimia jonkun hankkeen puolesta kuin urputtaa loputtomiin sitä vastaan. Siitä saa paremman mielen ja kriittinen voi olla rakentavastikin !

Tarmo Kangas

nykyisen valtuuston ja tarkastuslautakunnan jäsen