Monimuotoinen perhe ei automaattisesti ole ongelma

Crusellissa puhuttiin tänään monimuotoisten perheiden kohtaamisesta. Vaikka asia ei ole uusi, on siitä vasta viime aikoina puhuttu paljon lähinnä siksi, että maahanmuuttajaperheitä on tullut paljon ja myös sateenkaariperheet ovat saanet kommentteja aikaan.

Koulutustilaisuus liittyy Lastensuojelun keskusliiton Perheet keskiöön -hankkeeseen. Monimuotoisia perheitä kohtaavat nykyään lähes kaikki, mutta erityisesti valtion ja kuntien työntekijät mm. terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, päiväkodeissa ja kouluissa.

Yhtenä kouluttaja oli Anna Moring, joka edustaa Monimuotoiset perheet -verkostoa. Hän kertoi, että kolmasosa perheistä on jollakin tavalla monimuotoinen ja ideaaliperheitä eli niitä, joissa isä ja äiti ovat naimisissa ensimmäisessä avioliitossaan ja joilla on kaksi lasta, tyttö ja poika, on noin neljä prosenttia perheistä.


Monimuotoiset perheet -verkostoon kuuluu kaikkiaan kymmenen erilaista yhdistystä. On yhden vanhemman perheitä, adoptioperheitä, lapsettomia perheitä, leskiperheitä, sateenkaariperheitä, uusperheitä, sijaisperheitä, kahden kulttuurin perheitä, lapsikuolemaperheitä ja leskiperheitä.

– Eri kulttuureissa myös ymmärretään perheen käsite eri tavalla, meillä ajatellaan perheeseen yleensä kuuluvaksi vanhempia ja lapsia, mutta jossain toisessa kulttuurissa sen lisäksi perhe-käsitteeseen sisältyvät serkut ja sedät ja tädit.


Yleinen harhakäsitys on, että ydinperheestä poikkeavalla perheellä on ongelma, vaikka näin ei suinkaan aina ole.

– Esimerkiksi yksinhuoltajuus koetaan yleisesti, että henkilö on epäonnistunut jotenkin, vaikka voi olla, että oikeasti hän on päässyt eroon väkivaltaisesta parisuhteesta. Sitä paitsi yksinhuoltajiakaan ei oikeastaan ole paljon, vaan yleensä kyse on yhteishuoltajuudesta.

Erilaisissa perheissä haasteet ovat toki erilaisia, jotkut asiat voivat olla hankalampia, mutta jotkut toiseet taas helpompia.

– Esimerkiksi kotitöiden jakaminen on ”normaalissa” perheessä usein ongelma, mutta sateenkaariperheissä se onnistuu yleensä hyvin.


Erilaisille perheille löytyy monenmoista apua, mutta se ei aina kohtaa tarvitsijoita. Toisenlainen ongelma on lainsäädännön ja byrokratian tuomat esteet.

– Suomessa on noin 18 000 lasta sijoitettu kodin ulkopuolella, toisaalta joka viides pari kohtaa tahatonta lapsettomuutta. Adoptioita tehdään Suomessa kuitenkin vain noin 150 vuodessa, vaikka perhettä kaipaavia lapsia ja lasta kaipaavia perheitä on paljon.

Moringin mukaan erilaiset perheet tunnistavat erilaisuutensa ja se saattaa aiheuttaa ongelmia kohtaamistilanteita. Erilainen isä tai äiti kuvittelee, että häntä kohdellaan erilaisuuden vuoksi eri tavalla ja saattaa olla siksi jo valmiiksi vihainen tullessaan kohtaamiseen.

– Toisaalta erilainen kieli ja erilainen kulttuuri vaatii myös erilaista suhtautumista. Erilaisuus on rikkaus, mutta sen hyödyntäminen vaatii jumppaamista ja asioita pitää tehdä eri tavalla, mihin aina on totuttu.


Luottamuksen saavuttaminen on tärkeää ja silloin pitää ennakkoluulot unohtaa. Myös hyvin pienillä eleillä ja toimilla voidaan perheen hyvinvointi parantaa.

– Esimerkiksi päivähoidossa lapsen kehuminen tukee vanhempaa, nostaa itsetuntoa ja antaa hänelle voimavaroja toimia vanhempana. Lapsen hyvinvointi paranee, kun vanhemmilla on hyvä itsetunto. Rehellinen pitää tietenkin olla, mutta kiitoksia ei kannata pantata.

Ennakkoluulojen ohella ongelmia kohtaamisissa aiheuttavat asenneongelmat ja tiedon puute. Onnistunut kohtaaminen kuitenkin lisää luottamusta ja helpottaa asioiden käsittelyä, joten siihen kannattaa panostaa.


Artikkelikuva: Monimuotoisten perheiden verkoston asiantuntija Anna Moring kertoi Crusellissa monimuotoisista perheistä ja heidän kohtaamisestaan.