SiHy: ostetaanko sika säkissä – ja salaa?

Kirjoituksessani ”Ihmiskoe koululaisilla” 3.12. arvelin, että ”Uudenkaupungin valtuutetut mitä ilmeisimmin ymmärtävät vielä vähemmän SiHyn mukanaan tuomasta pedagogiikasta kuin hyväkuntoisten koulujen hävittämisestä.”

Tutustuttuani valtuutetuille 27.11. jaettuun 89-sivuiseen ”Toiminnalliset ja pedagogiset tavoitteet” -selitysteokseen, uskon, että valtuutetut ovat entistä enemmän ymmällään siitä, mihin oikein ollaan menossa ja mitä ollaan tilaamassa.


Ainakaan minulle lennokas ja koukeroinen teksti ei valaissut millään tavoin mitä on tulossa. Ilman vaatteita ei uusi keisari varmastikaan jää, mutta millainen sotisovasta tulee, jäi täysin arvoitukseksi. Ehkä valtuutetuille jaettu salainen lisäpöytäkirja selventää asiaa, vaan uskallanpa epäillä, että ei selvennä.

Tekstissä toistuvat kymmeniä kertoja selvitystä kaipaavat ilmaisut kuten:

– Tilat tukevat oppimiskäsitystä, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Oppilas ottaa vastuuta opiskelunsa organisoitumisesta (?) ja oppimisesta, mutta opettajat suunnittelevat päivän etenemisen.

Eipä lopu opettajalta puuhat, kun jokainen oppilas organisoituu omaan oppimiseensa ja opettaja suunnittelee kullekin päivän etenemisen. Ja ilmeisesti myös valvoo, että homma toimii.


– Opettajat ohjaavat oppilasta löytämään työskentelylle tarkoituksenmukaisimman tilan.

– Toiminnallisella oppimisella tarkoitetaan mahdollisuutta keholliseen ryhmä- ja parityöskentelyyn muuntojoustavissa tiloissa.

– Tärkeää on tilojen joustomuunneltavuus.

– Suuremmatkin oppilasryhmät voivat keskittyä ja syventyä eri oppinaineiden opiskeluun tutkimalla.

Taidetaan homman läpiviemiseen tarvita toinenkin paikannäyttäjä.


Ja edelleen:

– Oppilaalle itselleen annetaan vapauksia ja sen myötä vastuuta omasta oppimisesta.

– Kalustuksen tulee tukea monipuolista tilan käyttöä…. sekä monipaikkaista oppimista.

– Jakoseinien lisäksi on hyvä olla käytettävissä akustisia siirrettäviä sisustusseiniä, kalusteita jne.

– Tilojen teemoina ovat visuaalisesti avoimet tilat, jotka jakaantuvat julkisiin ja puolijulkisiin sekä yksityisiin ja puoliyksityisiin työtiloihin.

Mitähän edellä oleva kapulakieli olisi suomeksi?


– Erityisesti 1-6 vuosiluokilla opetustilat muodostavat kokonaisuuden, jossa on tilaa syventymiseen, tutkimiseen, kehollisuuteen, rakentamiseen ja vaikuttamiseen.

Sama kysymys kuin edellä.

– Monitoimitilojen sydän on monitoimiaula, joka yhdistää kaikkia rakennuksen käyttäjiä… Aula toimii talon sydämenä ja toritilana… Aulan yhteydessä on myös ravintolapalveluita.

– Aulan tulee olla erittäin muuntautuva erilaisiin käyttötarkoituksiin.

On helppoa kuvitella rakennusinsinöörin päänsärky, kun hän ryhtyy konkretisoimaan edellä olevia sekavia visioita.


Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jaana Reijonsaari-Korsman totesi Uudenkaupungin Sanomien 5.12. mukaan:

– Saimme projektipäällikkö Marko Kivistöltä erittäin hyvän selvityksen tarjouspyyntöluonnoksesta sekä toiminnallisista ja pedagogisista tavoitteista.

Kun minulla ei ole käytettävissä salaista lisäselvitystä, minulle jäi 89-sivuisesta propuskasta epäselväksi mm.:

1. Tuleeko uuteen rakennukseen vanhanaikaisia luokkatiloja? Jos tulee, niin miten sinne mahtuvat kaikki muuntojoustavat tilat?

2. Kun vanhanaikaisia luokkia ei ilmeisestikään tule, niin missä oppilaat säilyttävät koulutavaroitaan, kun omaa pulpettia ei ole?

3. Minne ja miten varsinkin pienet koululaiset suuntaavat kulkunsa aamuisin, kun oppimistilat vaihtuvat toistuvasti? Onko monitoimiaulassa opastajat sitä varten?

4. Tuleeko rakennukseen Pontuksen koulun mallisia tiloja, joissa kolme eri vuosiluokkaa voi opiskella yhdessä?

Odotan kaupunginhallituksen puheenjohtajalta julkista vastausta näihin kysymyksiin.


Oma lukunsa on prosessiin liittyvä salailu. Enpä ole ennen nähnyt, että julkisen toimijan tarjouspyyntö sisältää niin salaisia tietoja, että edes varavaltuutetuilla ei ollut läsnäolo-oikeutta. Kaupunkilaiset pidetään edelleen täysin pimennossa sen suhteen mitä ollaan tilaamassa.

Lähes 800 kaupunkilaista antoi tukensa kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiden koulujen säilyttämiseksi. On aivan varmaa, että, jos rakennuksille myönnetään purkulupa, niin lukuisat kuntalaiset tulevat käyttämään Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n takaamaa valitusoikeutta tämän kulttuurivandalismin torjumiseksi. Se on hyvä ottaa prosessin suunnittelussa huomioon jo nyt.

Seppo Lohtaja

kouluvaari, Uusikaupunki