Veteraanipäivää juhlittiin Kalannissa ja kaupungissa

Tänään vietettyä Kansallista veteraanipäivää juhlittiin sekä Kalannissa että kaupungissa. Kalannissa aloitettiin kello 11 seppeleenlaskulla ja sen jälkeen jatkettiin seurakuntatalossa, Uudessakaupungissa juhlittiin kello 17 Seurakuntakeskuksessa.

Kalannissa juhlassa olivat mukana koululaiset. Seppeleen laskivat sankaripatsaalle Tiia Kuusjärvi ja Kasperi Sjöberg sekä Karjalaan jääneitten muistomerkille Venla Laivo ja Sakari Laakso.

Kalannin juhla oli samalla Kalannin sotaveteraanien kuukausitapaaminen ja siksi juhlan aluksi Mauri Suikki sytytti kynttilän reilu kuukausi sitten kuolleen sotaveteraani Unto Puukin muistoksi.

Ennen muuta ohjelmaa nautittiin vielä lounas.

 

Eino Korpi

Tervetuliaissanat lausui Kalannin Sotaveteraanien tuki- ja perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jani Tanner. Nuorten tervehdyssanat veteraaneille esitti yhdeksäsluokkalainen Eino Korpi.

Korpi totesi omasta ja ikätoveriensa puolesta, että veteraanien teot merkitsevät nykynuorille paljon.

– Sodassa on käytetty termiä ”kaveria ei jätetä” käytetään edelleen. Olen kuullut sen esimerkiksi oman salibandyjoukkueeni pelissä, tarkoitus on sama kuin aikanaan, yhdessä voitetaan ja yhdessä hävitään.

 

Juhlapuheen piti opettaja Suvi Teeri. Hän muistutti, että yksi sodan ja veteraanien tärkeimmistä perinnöistä ei ole sodan vaan rauhan perintö, sitä osoittaa jo sekin, että veteraanipäiväksi on valittu päivä, jolloin rauha alkoi.

– Siksi veteraanipäivän tärkeä viesti onkin se, etteivät nuoremmat polvet joutuisi koskaan vastaavaa sotatilannetta kokemaan. Levottomuuden ja vastakkainasettelun maailmassa tehtävämme on toimia niin, etteivät lapsemme tai lapsenlapsemme koskaan joutuis kokemaan samaa kuin sotiemme veteraanit.

Kalannin koululaiset esittivät juhlassa kaksi musiikkiesitystä.

Seurakunnan puolesta tilaisuuden päätössanat lausui kappalainen Esko Halivaara ja juhlan lopuksi tarjottiin kakkukahvit.

 

Kaupungissa tervehdyssanat lausui kappalainen Juhani Kapiainen ja hänen jälkeensä kuultiin kolmen nuoren musiikkiesityksiä.

Marko Kivistö

Juhlapuheen piti arkkitehti Marko Kivistö. Hän totesi, että sotiin osallistuneet 700 000 miestä ja naista ovat kantaneet itsenäisen Suomen historian suurimman vastuun.

– Sota on ääritilanne ja sen keskellä koetut asiat ovat varmasti tilanteita, jossa koetut asiat olivat virittyneet äärimmilleen. Sotaan joutuneet henkilöt tuotiin kohtuuttoman äärelle.

Kivistö totesi, että sotaa ei kukaan halua, sinne ei haluta mennä, sota vain on tila, johon tulee vedetyksi jonkun muun asettaman äärimmäisen kohtuuttomuuden vuoksi.

– Oman sukupolveni kosketus ja ymmärrys sotaan tulee kirjoitetusta tekstistä ja niiden perusteella filmatisoidusta aineistosta.

 

Juhlapuheen jälkeensä esiintyi ensin naiskuoro D’Ameni Päivi Kurkilahden johdolla ja sitten Laulu-Veikot Pekka Harmovaaran johdolla.

Vakka-Suomen Sotaveteraanit ry:n puheenjohtajan Eero Katinan päätössanojen jälkeen laulettiin yhdessä Maamme-laulu ennen kuin siirryttiin nauttimaan Uudenkaupungin Maanpuolustusnaiset ry:n tarjoamasta kahvista.

 

Artikkelikuvassa Kalannin koulun yhdeksännen luokan oppilaat Venla Laivo ja Sakari Laakso laskevat seppeleen Karjalaan jääneitten muistomerkillä.