Kirjakauppiaatkin lukevat murhakirjoja

Kirja-Vakan juuret ulottuvat pitkälle 1800-luvun puolella, aina vuoteen 1888 asti, jolloin Uudessakaupungissa aloitti ensimmäinen kirjakauppa. Siitä lähtien kauppa on toiminut kirjojen ystävien aarreaittana. Vuodesta 1971 lähtien se on ollut kolmen saman suvun naisen hoidossa.

Kirjakaupan historiasta löytyy naisia enemmänkin. Sen perusti neiti Nana Heikel Pohjoistullikatu 2:ssa sijainneen kapteeni Janssonin talon yläkertaan. Siihen aikaan naimisissa oleva nainen ei saanut pitää kirjakauppaa, joten Nanan mennessä naimisiin se siirtyi neiti Alma Nordmanille.

Alman jälkeen kirjakauppaa ryhtyi hoitamaa rouva Sanni Winter, ei tosin virallisesti, vaan em. määräystä kierrettiin niin, että paperien mukaan kauppa oli hänen miehensä hoidossa.

Sannin puoliso siirtyi myöhemmin myös kauppaan töihin. Vuonna 1938 Winterit myivät liiketoiminnan neiti Fanny Lindénille. Kirjakauppa oli siihen aikaan nimeltään H.A. Winterin kirjakauppa ja nykyinen Kirja-Vakka otettiin käyttöön Lindénin aikana 1948.

Lindénin jälkeen kirjakauppaa piti Niilo Hakala, mutta kun hänen lapsensa ei ollut halukas jatkamaan, sen osti vuonna 1971 nykyisen omistajan Taina Rautiaisen isoäiti Hilkka Happonen.

 

– Hilkka oli toiminut koko ikänsä kirjakauppa-alalla ja oli kirjakaupan hoitajana Savonlinnassa, kun hän kuuli, että Uudessakaupungissa olisi kirjakauppa myynnissä. Uusikaupunki oli silloin kasvava kaupunki ja niin hän tarttui tilaisuuteen ja muutti länsirannikolle.

Hilkka piti Kirja-Vakka aina 1980-luvun lopulle asti, mutta autokolarin jälkeen joutui vaivojen vuoksi luopumaan ja tytär Kaisa Rautiainen astui remmiin.

– En minä teini-iässä ajatellut joskus jatkavan kirjakaupan pitoa, mutta kun valmistuin kauppiksesta 1979, niin ”ajauduin” tänne töihin ja kun äiti sitten aika nopeasti joutui lopettamaan päivittäisen työnteon, niin otin vetovastuun. Äiti oli toki taustalla vielä jonkin aikaa vaikka ei kaupassa enää ollutkaan, Kaisa sanoo.

Seuraava siirto tapahtui vuonna 2006, kun Kaisan tytär Taina Rautiainen ryhtyi kirjakauppiaaksi. Hän oli ehtinyt asua toistakymmentä vuotta Porissa ja kouluttautua siellä ihan toiseen ammattiin.

– Olin kyllä tavallaan kasvanut kirjakaupassa, joten paluu ei niin suuri juttu ollut. Olen vuosien aikana kouluttautunut monenlaisilla kursseilla ja äiti on tietenkin ollut isona apuna, kun lapsetkin ovat vielä pieniä, Taina kertoo.

 

Kirjakauppa oli Kaisan alkuvuosina 1980-luvulla muutosten kourissa. Silloin tulivat esimerkiksi tietokoneet. Niille ei ollut ehtinyt muodostunut omia jakelukanavia, vaan niitä myytiin mm. kirjakaupoissa. Vanhat kirjoituskoneet siirrettiin sivuun ja ruvettiin niiden tilalla myymään uusi laitteita.

– Ei me niistä paljon tiedetty eikä ostajatkaan, mutta silti niitä myytiin kovasti. Osa jäi varmaan pöydän nurkalle pölyttymään, kun niillä ei osattu tehdä mitään.

Kirjojen myynti on ollut laskussa jo kauan. Kaisa sanoo, että hänen aloittaessaan kirjojen myynti oli 60 prosenttia liikevaihdosta, 40 prosenttia oli paperitavaraa, nykyään suhde on toisinpäin ja kirjojen osuus pienenee koko ajan.

– Kirjojen myynnillä ei valitettavasti nykypäivänä elä, siksi meilläkin on myynnissä erilaista paperitavaraa ja askartelutarvikkeita. Pienessä kaupungissa ei erikoisliikkeitä ole paljon ja siksi mekin yritetään pitää kirjojen ohella sellaista liikkeeseen sopivaa tavaraa, jota ihmiset tarvitsevat.

 

Kirjojen suhteen syksy on parasta aikaa, kustantajatkin sijoittavat kärkinimiensä uusien teosten julkaisun syksyyn.

– Kesällä näkyvät mökkiläiset ja turistit, heinäkuu on vilkasta aikaa, vain joulun alus ja koulujen alkaminen ovat vilkkaimpia. Kevät taas on kirjakaupassa se hiljaisin aika, Taina sanoo.

Kirjakaupankin pitää uudistua säännöllisesti. Kirjat elävät omaan tahtiinsa, mutta erilaisia paperipuolen ja askartelujen suosikkien suhteen pitää olla ajan tasalla ja seurailla koko ajan trendejä.

– Jatkuvasti pitää miettiä, että mistä tulee suosittua ja hankkia sitä ajoissa. Tavaraa kyllä saa, mutta mikä menee juuri täällä, niin sitä on vaikea sanoa. Asiakaskunta on kuitenkin erilaista kuin isoissa kaupungeissa. Jotkut tavararyhmät poistuvat luonnollista kautta.

Viimeisimpänä kadonneena tuoteryhmänä ovat paperikartat. Merikarttoja hankittiin aikanaan vuosittain ja myös maantie- ja muita karttoja myytiin paljon, mutta nykyään on erilaiset sähköiset sovellukset syöneet lähes kokonaan paperikartat.

 

Jo Kirja-Vakan edeltäjä ehti toimia kaupungilla monessa paikassa ja myös se on vaihtanut paikkaa eri puolille toria.

– Ajat ovat muuttuneet ja siksi paikkakin on vaihtunut. Äitini tulleessa omistajaksi 1970-luvun alussa kirjakauppa sijaitsi nykyisen Foto-Mikan paikalla. Se oli pieni, koulujen alkamisen aikaan ovella piti olla portsari, joka piti huolen, etteivät kaikki tunkeneet kerralla sisään, Kaisa muistelee.

Kun Kirja-Vakka osti toimintansa lopettaneen Sanomain paperikaupan varaston, se muutti samalla sen paikalle. Sitten Kirja-Vakka on ollut torin laidalla linja-autoaseman talossa ja myös Koulukadulla ja nykyisessä paikassa jo kerran aikaisemminkin.

– Tiimarin lopettaessa kyselimme, saisimmeko ostaa joitain Tiimarin kalusteita, niin tilan omistaja sanoi, että mitä te niitä haette, tulkaa tänne.

Ja niin tapahtui eikä tällä hetkellä ole tarvetta vaihtaa paikkaa. Varastotilaa on vähän, mutta kuitenkin sen verran, että esillä olevaa valikoimaa saadaan sopivasti vaihdettu.

 

Lukeminen kuuluu tietenkin Kaisan ja Tainan harrastuksiin. Haastatteluhetkellä molemmilla oli menossa joku mukavan kevyt ”murhakirja.” Ne ovat hyvin suosittuja myös ostavan yleisön joukossa.

Pientä muutosta on kaupunkilaisten lukuharrastuksessa 129 vuodessa tapahtunut, sillä historiankirjojen mukaan neiti Nana Heikelin aikana suosikkeja olivat Katekismus, virsikirja ja Uusi testamentti.