Kalanti-päivää vietettiin Kotiseutumuseolla

Kalanti-päivän juhlaa vietettiin sunnuntaina Kalannin kotiseutumuseolla varsin perinteisin menoin. Lavalla nähtiin musiikkiesityksiä ja runoja sekä puheita, museossa sisällä oli monenlaista katsottavaa ja ulkopuolella eri yhdistykset ja yhteisöt esittelivät toimintaansa.

Tervehdyssanoissaan juhlan järjestäneen Kalanti-seuran puheenjohtaja Anniina Kukkula totesi, että seurassa on saatu uusi vaihde päälle ja toivoi, että se on näkynyt myös ulospäin.

– Viime jouluksi heräteltiin henkiin Männäisten markkinat ja painatimme myös oman joulukortin. Markkinat saivat myyjiltä ja asiakkailta hienon vastaanoton ja tulevan joulun alla se tullaan uusimaan.

Keväällä kotiseutumuseon pihapiiriin istutettiin Suomen 100-vuotisjuhlan merkiksi kuusentaimi. Istutuksen toteutti seuran kanssa yhteistyössä Suomen keskusta.

– Heinäkuun alussa kotiseutumuseolla tarjottiin myös kirkkokahvit. Olemme myös Järven Kello ja Kulta -liikkeen kanssa yhteistyössä suunnitelleet Kalanti-korun, joita on tänään täällä esilla ja ostettavissa.

Edelleen seura haluaa kaikilta uusia ideoita ja myös uusia innokkaita jäseniä seuraan, sillä tapahtumissa tarvitaan tekijöitä ja mitä enemmän heitä on, sitä enemmän voidaan järjestää.

 

Ohjelmassa oli mm. Kalle Klotzin laulua, kansalaisopiston Runokamari-ryhmän esitys ja Eläkeliiton Kalannin yhdistyksen Aikamiehet lauloivat Aimo Nordmanin säestyksellä.

Myös Uudenkaupungin perustaja Kustaa II Aadolf puhui. Hän kertoi käynneistään Suomen kamaralla ja Männäisten markkinoilla ja harmitteli omaa lempinimeään Pohjolan Leijona.

Se oli kyllä kuvaava, mutta näin jälkeenpäin kuningas ei ollut lainkaan tyytyväinen sotaisaan historiaansa, joka aiheutti paljon kärsimystä laajalla alueella.

 

Mehiläissavustin.

Museon sisällä oli perinteiseen tapaan esillä vanha esine, jonka nimeä ja käyttötarkoitusta kävijät saivat arvuutella. Tällä kertaa esine oli mehiläissavustin, jota käyttämällä mehiläispesän kennot saatiin vaihdettua ilman pistoja.

Sisällä oli myös Päivi Virkkusen suurtyö, neljän vuoden aikana syntynyt valtava, tuhansia yksityiskohtia sisältävä nukkekotilinna sekä osa Eino Lehdon tekemistä puuesineistä.

Ulkona sai silitellä mm. Karva-kaveri Necoa tai ostaa leivonnaisia, harjoja tai monenlaisia muita kädentaitajien tekosia.

Yleisöä kotiseutumuseon pihalla on hieman vähemmän kuin aikaisempina vuosina.