Rajojen merkitys on vuosikymmenten aikana muuttunut

Yli kymmenen vuotta Suomen ulkoministerinä toiminut Erkki Tuomioja kävi Rauhan symposiumissa läpi Suomea koskevat rauhansopimukset. Vanhimmissa ei toki Suomi ollut edes osapuolena, mutta ne kuitenkin viistivät läheltä nykyalueytamme ja ovat osaltaan olleet muovaamassa nykyisiä rajojamme.

– Rauhansopimukset, ainakin aikanaan olivat pääasiassa rajojen määrittämistä ja sillä tavalla niitä ainakin meille vanhemmille on myös koulussa opetettu, Tuomioja totesi.

Ensimmäin Suomeen liittyvät rauhansopimus oli Pähkinäsaaren rauha 1323. Sen osapuolet olivat Ruotsi ja Novgorod.

– Ihan varmuutta ei nykypäivänä ole rajasta muuta kuin sen eteläisemmistä osista. Pohjoisessa sillä ei toisaalta ollut suurta merkitystä, koska siellä oli vain asumattomia erämaita.

 

Seuraavaksi Ruotsin suurvalta-ajan rauhat, 1595 Täyssinä ja 1617 Stolbova. Näistä jälkimmäinen oli Ruotsin suurvalta-ajan huipentuma, jossa sen valta kasvoi Suomenlahden molemmille puolille.

– Pienen, vain noin 1,5 miljoonan asukkaan valtion oli kuitenkin mahdoton pitää sellaisia alueita ja niinpä seuraavassa, vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa se alkoi menettää asemiaan ja Venäjä pääsi uudelleen Itämerelle.

Sen jälkeen seurasivat pikkuvihan päättänyt Turun rauha 1743, jossa määriteltiin Kymijoen länsihaara Venäjä ja Ruotsin rajaksi ja ns.Värälän rauha 1790, johon ei rajansiirtoja liittynyt.

– Merkittävä oli sitten vuoden 1809 Haminan rauha, jonka voi sanoa luoneen Suomen. Tosin rauhansopimuksessa ei puhuttu Suomesta vaan 6,5 Ruotsin maakunnasta, jotka siirtyivät Venäjälle.

 

Suomesta tuli autonominen suuriruhtinaskunta, jolla oli oma senaatti ja valtiopäivät, myöhemmin eduskunta, oma raha ja pankki. Vuonna 1812 Suomeen liitettiin vielä ns. Vanhan Suomen alue ja vuonna 1833 Pohjoinen alue.

– Autonomian vahvistaminen kasvatti myös itsenäisyysajatuksia ja kun tilanne vuonna 1917 tuli, Suomi oli valmis.

Tarton rauha vuonna 1920 oli ensimmäisen Suomen itsenäisenä valtiona tekemä. Siinä määriteltiin Suomen ja Venäjän välinen raja ja muita maiden välisen kanssakäymiseen liittyviä asioita.

– Tarton rauhasta puhutaan häpeärauhana, toisaalta taas Paasikivi on todennut, että se oli liian hyvä. Tämä mielipide perustui siihen, että raja jäi liian lähelle Leningradia ja aiheutti Venäjällä paineita, jotka parikymmentä vuotta myöhemmin johti tunnettuihin seurauksiin.

Toiseen maailmansotaan liittyvät Suomen kannalta Moskovan välirauha 1939 ja Moskovan rauha 1944, joka vahvistettiin Pariisissa 1947.

 

Valtioiden välisten rajojen merkitys on muuttunut. Ne määrittelivät aikanaan lähinnä verotusoikeuden rajat, mutta ihmiset, tavarat ja raha liikkuivat niiden yli lähes vapaasti.

– Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tilanne muuttui ja esimerkiksi 1930-luvun lamaan vastattiin protektionismilla ja nationalismilla.

Tänään elämme Tuomiojan mukaan maailmassa, jollaisesta ei ole aiempaa kokemusta.

– Globaalissa maailmassa valtioilla on voimakas keskinäinen riippuvuus ja se merkitsee, että uhkia ei voida torjua yksin tai voimapolitiikalla, vaan turvallisuutta luodaan kansainvälisellä yhteistyöllä.

– Mutta niin kauan kuin on voimapolitiikkaan uskoavia johtajia, tulee aseellisiin konflikteihin varautua.

Tuomioja sanoo, että Venäjä on jo huomannut mihin voimapolitiikka johtaa. Se ei ole saavuttanut sillä merkittäviä tuloksia, mutta kustannukset ovat karanneet.

– Nyt maailmassa on isoja ongelmia, kuten ilmastokysymys, joita ei ratkaista rajoja siirtämällä tai niitä kiristämällä.