Uusi sivistys- ja urheilukeskus ei synny tyhjästä

Tähän mennessä on päätetty vanhan valtuuston toimesta siitä, että uudet koulukeskukset lukiosta yhtenäiskouluun ja uimahalliin toteutetaan pääosin uudisrakennuksina, pieniä poikkeuksia kuten uusittua keittiötä, ruokalaa ja Pohitullin palloiluhallia lukuun ottamatta. Kipeästi kaivatusta monitoimihallista, sen luonteesta ja rakentamisesta ei ole vielä tehty päätöksiä, vaikka hanke näyttää nauttivan laajasta kannatuksesta.

Hallituksen 2.10. pidetyssä istunnossa nousi käsittelyyn uudemman kerran Atso Vainion päätösesitys eli ehdotus siitä, että monitoimihalli ja päiväkoti rakennetaan osana laajempaa uutta sivistykseen ja urheiluun keskittyvää hanketta. Keskusta-oikeisto esitti päätöstä elinkaarimallista tässä vaiheessa kuten oli tehty jo aiemmassa kokouksessa 18.9. Tämä tapa edetä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollinen, koska ennen elinkaarimallin valintaa, kaupungin olisi lain mukaan (Laki työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa, pykälä 4) pitänyt käynnistää yt-neuvottelut henkilöstönsä kanssa ennen kuin heidän toimintaympäristöään lähdetään muuttamaan pysyvästi. Muutoin olisi syyllistytty yt-rikkeeseen.

Nyt ollaan keskusta-oikeiston painostuksesta käynnistämässä yt-neuvotteluja koskien kaupungin henkilökunnan aseman muutosta, jos ja kun sekä kiinteistöhuollon että liikuntapalveluiden toimintaa jatkossa järjestetään yksityisen toimijan alaisuudessa. Toisin sanoen elinkaarimallia ollaan väkisin viemässä eteenpäin valmistelun asteella, liian aikaisin, ilman riittäviä perusteita ja aivan kuin se olisi ainoa vaihtoehto.

Tarkoituksenmukaisinta olisi rakentaa monitoimihalli ja uimahalli mäen edustalle jäähallin ja uimahallin väliseen ”urheilulaaksoon”. Samalla voidaan valita rakentamisen järjestys, rakentaa ensin urheilutilat ja vasta sitten koulutilat. Näin saataisiin myös lisäaikaa koulukeskuksen suunnitteluun.

Näin olisi saatu Vainion päätösesityksestä vielä voimakkaammin eteenpäin katsova, ilman että sorrutaan turhaan ja aivan liian aikaiseen elinkaari-intoiluun. Uutta koulukeskusta on ajateltu rakennettavaksi Pohitullin ja Viikaisten mäelle, vaikka siellä on maata käytössä enää varsin vähän (noin kolmasosa vanhojen koulujen tilasta). Rakentamisen järjestystä puoltaa se, että juuri monitoimihallista on kaikkein huutavin pula kaupungissa. Uimahalli taas on huonokuntoisempi kuin läheiset koulurakennukset. Tosin jäähallikaan ei ole kehuttavassa kunnossa valtavine korjausvelkoineen. Urheilukeskus kannattaa ekotehokkuuden ja tilan käytön takia rakentaa yhdeksi ainoaksi maalämmöllä toimivaksi kokonaisuudeksi Pohitullin kylkeen.

Elinkaarimallin suhteen on nähtävissä erilaisia linjanvetoja, ”elinkaariuskovat”, ”elinkaarimyönteiset” ja ”elinkaarikriittiset”. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, joka pohtii elinkaarimallin seurauksia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Silti en välttämättä ole tuomitsemassa kyseistä urakkatapaa, jos siihen lopulta päädytään parhaana ratkaisuna. Asia ei kuitenkaan ole nyt ajankohtainen eikä sitä missään tapauksessa ole vielä valmisteltu riittävästi. Joka muuta väittää, esittäköön siitä todisteet ja pyytäköön niihin vahvistuksena Kuntaliiton puolueeton arvio.

Hätäilemällä ei saavuteta parasta tulosta. Nyt kaikkein tähdellisintä on keskittyä hankesuunnitelmaan ja tilaohjelmaan, jotka toimivat varsinaisena lähtölaukauksena. Tämän ohella pitää laatia se tärkein eli kattavat pedagogiset ja urheilupedagogiset suunnitelmat sille, kenelle, miten ja missä ajatellut toiminnot aiotaan järjestää. Pedagoginen suunnittelu, se miten rakennetaan on onnistumisen a ja o. On yksinkertaisesti pystyttävä määrittelemään se, mitä ollaan tilaamassa ja miksi. Vasta tämän jälkeen voidaan miettiä urakkamallia, rahoitusta ja toteuttaa kilpailutusta tai käänteistä kilpailutusta. Suunnittelu ei tule ”kaupan päälle” tai maksuttomana missään mallissa, eikä elinkaarimalli tee tästä poikkeusta.

Todellinen hankkeen valmistelu alkaa kaavoituksesta, kaupunkisuunnittelun linjauksista ja sitä ohjaa sisällöllisesti opetus- ja kulttuuritoimenjohtaja sekä siihen osallistuvat tekninen toimi ja taloushallinto, mutta näistä tahoista yksikään ei voi asettua toisen yläpuolelle tai ajaa yhtä oikeaa ratkaisua. Virkamiesten tehtävä on tarjota päättäjille riittävästi tietoa, valmistella ja esitellä, mutta poliittisten päättäjien vastuulla on tehdä tarvittavat päätökset.

Ei tule unohtaa, että nyt luodaan valtavaa tulevaisuuden kokonaisuutta seuraavaksi 50 vuodeksi. Siksi puolen vuoden ajanjaksoilla tai hätiköidyillä päätöksillä ei tehdä muuta kuin hallaa riittävälle valmistelulle. Siksi nyt kannattaa hahmottaa kokonaisuus ja edetä järki kädessä kohti parasta mahdollista ratkaisua tiloista, niiden tarpeista ja tarkoituksenmukaisuudesta, niiden sijoittumisesta, niiden rakentamisen järjestyksestä ja paikoista. Vasta sitten valitaan urakkamalli ja urakoitsija. Kilpailumenettely on kallista huvia eikä siihen ole syytä lähteä kuin huudellen sotaan. Kaupungin omaa päätäntävaltaa ei pidä myöskään oman suunnittelun keskeneräisyyden takia luovuttaa liiaksi yksityisille toimijoille.

Projektin hallintaa on tehostettava perustamalla ajoissa työryhmä, joka vie hanketta eteenpäin kaupungin ja kaupunkilaisten etua ajaen. Samaan hengenvetoon on todettava, ettei oman pedagogisen suunnittelijan palkkaaminen olisi lainkaan huonompi idea, onhan siihen ryhdytty monissa muissakin kunnissa. Suunnittelusta ei ole syytä säästää eikä sitä ole mahdollista välttää, vaan siihen on panostettava, se on toteutettava moniammatillisessa yhteistyössä puolueettomien asiantuntijoiden kanssa. Kukaan ei tee tärkeimpiä päätöksiä puolestamme.

On myös ensisijaisen tärkeää osallistaa kaupunkilaiset ja koulujen sekä urheilutilojen käyttäjät aidosti mukaan suunnitteluun, jotta parhaaseen lopputulokseen voidaan päästä. Olisiko jo aika kysyä asukkailtakin mitä he haluavat?

Hanketta ei olla torppaamassa, vain ja ainoastaan on kyse siitä, miten kannattaa edetä. Itse en näe muuta tapaa kuin tutkia, selvittää ja kehitellä huolellisesti. Kaupungin historian suurin investointi vaatii ehdottomasti suunnittelun, rakentamisen ja käytön täysosumaa.

Se tärkein, asian pihvi ja peruna, hankesuunnitelma ja tilasuunnitelma, ei saa unohtua. Arviot ja luonnokset, muu jäsentämätön tieto, ei riitä kuntalain edellyttämään riittävään tietoon, joka käsiteltävistä asioista tulee päättäjille tarjota. On aika vahvistaa poliittista ohjausta ja virkamiesten suunnittelua tavalla, joka ajaa kaupunkilaisten etua ja mahdollistaa hankkeessa etenemisen.

Uusi keskus on rakennettava omalla rahoituksella ja porrastetusti. Missään tapauksessa elinkaarimalliin ei voida lähteä ennen kuin todellinen suunnittelu on riittävän pitkällä, muuten ei yksinkertaisesti tiedetä, mitä ollaan tilaamassa ja koko haastavan kilpailumenettelyn epäonnistumisen riski kasvaa kohtuuttomaksi. Tilaajan vastuuta ei voi paeta, ei edes elinkaarimallin taakse. Sikaa säkissä ei voida ostaa.

Sami Laaksonen

Kaupunginhallituksen jäsen

Vasemmistoliitto