Lehtosen Eero on koriskansan suosikki

Korihaiden Eero Lehtonen on noussut yhdeksi Pohitullin kotikatsomon suosikiksi. Kuuluttaja Ville Laaksonen huomaa aina erityisesti hehkuttaa kun Uudenkaupungin oma poika ja toisen polven koripalloilija tulee kentälle ja Eeron taisteluasenne ja yritys kentällä miellyttää katsojia.

– Se on hienoa. Joskus ensimmäisissä peleissä ykkösjoukkueessa ja Pohitullissa jännitti, mutta ei enää. Kentällä ei havaitse juuri mitään pelin ulkopuolelta, katsomon pauhun kyllä tuntee ja se tuo lisäpotkua, mutta yksittäisiä katsojia tai huutoa ei huomaa, kun on niin tiukasti pelissä kiinni, Eero sanoo.

Eero on pelannut koripalloa koko ikänsä, Korihaiden joukkueissa hän aloitti saman vuonna kun meni kouluun. Vuosien aikana hän on kolunnut jokaisen ikäluokkajoukkueen ja on nyt miesten harjoitusringissä neljättä kautta.

– B- ja A-pojissa pelasimme valtakunnallista ykkösdivaria. Miesten porukassa sain ensimmäiset peliminuutit ensimmäisellä divarikaudella, nousukaudella pelasin jo yli 20 minuuttia ottelua kohde ja liigassakin on peliaikaa viime ja tällä kaudella tullut ihan mukavasti.

 

Eeron isä Harri pelasi sentterinä UU:ssa kaudet 1981-1993 ja vielä yhden ottelun Korihaissa kaudella 1995-1996. Hän oli siis voittamassa UU:lle SM-kultaa ja pronssia. Harri pelasi myös miesten maajoukkueessa 39 kertaa ja myös juniorimaajoukkueissa.

– En ehtinyt livenä nähdä isän pelaavan, mutta vanhoja videopätkiä olen nähnyt. Peli oli siihen aikaan jonkin verran rauhallisempaa.

Eero ei pituutta kasvanut ihan isän malliin, joten pelipaikka on löytynyt laidalta. Juniorivuosina tuli toki korin alustakin enemmän tutuksi.

Valtakunnallisten juniorisarjojen ja ykkösdivarin kautta nousu liigatasolle on tapahtunut asteittain, mutta se viimeinen askel on muita selvästi korkeampi.

– Kyllä korisliigassa on ihan eri tempo kuin ykkösdivarissa. Voimaa ja nopeutta tarvitaan eri tavalla. Sitä on aktiivisesti hankittu, mutta työ jatkuu edelleen.

 

Eero kirjoitti keväällä ylioppilaaksi, oli kesän töissä mutta keskittyy nyt syksyn täysillä koripalloon, tammikuussa odottaa sitten armeijan harmaa peliasu Säkylässä.

– Nyt treenaan joukkueen mukana kaksi kertaa päivässä ja kyllä kroppa on sen havainnut. Treenien teemat vaihtelevat, on fysiikkatreenejä, heittotreenejä ja sitten joukkueena treenataan kuvioita.

Fysiikkapuolella harjoittelu on nykyään monipuolista, koska pelin vaatimukset ovat kasvaneet. Monipuolinen fysiikkatreeni on myös paras lääke loukkaantumisia vastaan.

– Itse en ole pahemmin loukkaantunut, nilkka on toki muutaman kerran mennyt ympäri, mutta muuten olen pysynyt koossa. Viime keväänä veriarvot menivät huonoksi ja olin pitkään väsynyt. Syyksi selvisi anemia ja rautakuurilla siitä selvittiin.

 

Korihaiden pistetili ei viime peleissä ole karttunut ja ongelmia on ollut sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Eero ei ole huolissaan.

– Sarja on pitkä, yli 30 peliä edessä ja uskon, että hommat saadaan lähiviikkoina kuntoon. Alkukaudesta on ihan normaalia, että pelin taso vaihtelee.

Ylimääräisiä ongelmia on lisäksi aiheuttanut Miksu Herbertin poissaolo. Myös jenkkien panos on ailahdellut, Deng Deng saikin jo lähteä ja muutenkin Korihaiden pelityyliin ja kuvioihin sopeutuminen on joillekin ollut vaikeaa.

– Se on ymmärrettävää, kun tulee ihan vieraaseen ympäristöön, monta asiaa voi mennä pieleen ja se näkyy väkisin pelikentälläkin.

 

Omaa elämäänsä Eero on jo suunnitellut vähän eteenpäin, mutta toisaalta mieli voi vielä muuttua.

– Ensi vuoden olen varautunut olemaan armeijassa eli todennäköisesti pelaan vielä ensi kauden Korihaissa. Opiskelupaikan olen saanut Tampereelta ja sinne on näillä näkymin tarkoitus suunnata vuoden 2019 syksyllä.

Sen jälkeen koripallon asema elämässä on vielä harkinnassa.

– Joka tapauksessa opiskelu tulee olemaan tärkein asia, mutta pelaaminenkin todennäköisesti tulee jatkumaan jollain tasolla, aika näyttää.

Ja muutokset ovat mahdollisia, esimerkiksi opiskelujen aloittamista voisi lykätä, jos nousujohteinen ura koripalloilijana toisi eteen mielenkiintoisia haasteita.

Mutta siis ainakin vielä kevääseen 2018 asti Pohitullissa kuuluu aina peli-iltoina: Hyväääät naiseeet ja herraat, Eeroooo Lehtoneeen!