Ehkä olen lintu tai sitten puu

Juhlavuottaan viettävä Hannele Salmela on Runonkulman Gallerian kuukauden taiteilija. Reilu 20 Hannelen värikästä maisemaa tai melankolista ihmiskuvaa sisältävä näyttely avautuu lauantaina kello 13.

– Kuvataiteilijan urani alkoi varsinaisesti 20 vuotta sitten. Olin kesäyliopiston Luovat terapiat -kurssilla ja sen aikana teimme paljon töitä itsemme ja kuvan kanssa ja siitä lähtien kuvien tekeminen on ollut aktiivista, Hannele kertoo.

Kuluva vuosi on juhlavuosi myös siten, että Hannele täyttää 70-vuotta.

– Nykyään pitää melkein joka päivä tehdä jotain. Joko ihan uutta tai sitten kaivan kaapista joku vanha kehystämätön työ ja ryhdyn ”uudistamaan” sitä. Siinä huomaa, miten on itsekin muuttunut.

 

Sirkushevosen vapaus.

Luonto on Hannelelle tärkeä. Uusien töiden aiheet nousevat hänen sisältää eli mitään todellisia malleja ei ole, mutta luonto niihin useimmiten tulee tavalla tai toisella mukaan.

– Olen ylpeä siitä, että monet ovat sanoneet saaneensa lohtua katsellessaan minun töitäni. Jotkut taas sanovat, että tee iloisempia, mutta en minä tee toiveesta, vaan se tulee mitä tulee.

Luonto on aina ollut Hannelelle tärkeä ja hän sanoo, että mitä vanhemmaksi on tullut, sitä tärkeämmäksi se on tullut.

– Minua kiehtovat erityisesti puut ja linnut. Näyttelyni nimi Ehkä olen lintu tai sitten puu, on eräästä runosta mukaeltu. Jos synnyn uudelleen, toivoisin olevani lintu tai puu.

– Ulkona rauhassa kävellessäni huomaan itseni ja luonnon välisen yhteyden. Viime aikoina linnut ovat olleet erityisen kiinnostuksen kohteina ja lintu esiintyy lähes kaikissa näyttelyn töissäkin jossain muodossa, näkyvänä tai sitten enemmän piilossa olevana.

 

Runonkulman Galleriassa Hannelen töitä on ollut esillä neljä vuotta sitten. Nyt kaikki esillä olevat ovat uusia, noin puolet jopa tämän vuoden puolelta eivätkä muutkaan kahta vuotta vanhempia. Työt ovat sekatöitä, maisemia ja ihmishahmoja.

Hannele ei suunnittele töitään etukäteen vaan alkaa tehdä ja usein huomaa itsekin jälkeenpäin siitä kaikenlaisia juttua.

– Ja teoksilla on nimet, annan ne aina jälkeenpäin, mutta toisaalta mietin, että onko nimi hyvä. Se ohjaa katsojaa määrättyyn suuntaan.

 

Hannelen mielestä taideteosta, on se sitten musiikkia, kuvataidetta, tarina, runo tai jokin muu, pitäisi nauttia avoimin mielin ja siten löytää omaan sisimpään.

– Taideteos vahvistaa, herkistää ja tuo vahvat tunteet pintaan jostain kaukaa, siksi ei voikaan sanoa, että en ymmärrä sitä tai tätä taideteosta, ei sitä tarvitsekaan rationaalisessa mielessä ymmärtää vaan antaa sen vaikuttaa.

Arkirutiineissa ei yleensä tule hetkiä, jolloin tulee ihan vaan pysähdyttyä, mutta taideteoksen edessä se tulee tehdä, kuunnella koko kehollaan, nähdä silmät kiinni ja antaa jonkin ihmeellisen tapahtua ja viedä mennessään.

– Meissä kaikissa on piilossa paljon sellaista, joka emme osaa päästää esiin, taiteen kautta se on helpompaa.

Hannelen ei niin ilosia ihmishahmoja.