Kop, kop, kop kuului pönttötehtaalta

Uudenkaupungin ympäristöyhdistyksen perinteiset pönttötalkoot K-Raudan takapihalla keräsivät jälleen tänään kymmenittäin pöntön naputtelijoita ja kopina oli ajoittain kova, kun pesäpaikkoja valmistui. K-Rauta kustansi tarvikkeet ja yhdistyksen väki antoi vinkkejä.

Lintujen kevätmuutto on tänä keväänä viivästynyt muutamaa edellisen kevääseen verrattuna, mutta aivan viime päivinä, yöpakkasten loputtua, se on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja uudet pöntöt on syytä pikapuoliin käydä kiinnittämässä.

Viime vuonna pönttömateriaalia oli kaupungin juhlavuoden kunniaksi 400 pönttöön. Mitä yleisötilaisuudesta jäi yli, niin yhdistys kokosi ja lahjoitti kaupungin kouluille ja päiväkodeille. Juhlavuoden pöntöt merkittiin Uki 400 tekstillä.

Tänä vuonna osia oli sataan pönttöön ja muutaman tunnin jälkeen ne olivat jo uhkaavasti huvenneet.

 

Pönttöjä naputeltiin kokoon tänään kymmeniä.

Anna-Liisa Sarajärvi ja Leena Niskala ovat aiemmin yrittäneet tehdä pönttöä, mutta silloin homma kaatui siihen, että reiän tekemiseen ei ollut sopivaa työkalua. K-Raudan pihalla pöntön osat etulevyn reikineen olivat valmiina.

– Pönttö tulee mökille Vohdensaareen. Siellä on muutama ennestään ja lintujen puuhia on mukava seurata. Toivottavasti tämä uusikin kelpaa jollekin.

Pöntön kokoaminen oli hauskaa puuhaa, erityisesti silloin jos vasara ei osu kertaakaan naulan ohi sormeen.

Puhtaasta ja kirkkaasta laudasta tehtyä pönttöä voi ennen puuhun kiinnittämistä hieman vanhentaa esimerkiksi kurastamalla se, sillä liian räikeästi ympäristöstä eroava pönttö ei välttämättä linnuille kelpaa.

Varusteiden joukossa oli myös sinkilöitä, jotka sai kiinnittää pöntön reunoihin ja joista se on helppo sitoa puuhun.

 

Sarajärvi ja Niskala eivät pöntön pohjalevyn nauloja lyöneet aivan loppuun asti, vaan jättivät sentin verran auki, jotta pohjan saa aikanaan helposti auki ja pöntön puhdistettua.

Pöntön puhdistaminen tai toisaalta erilaisten pehmikkeiden asettaminen pönttöön ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä tarpeen.

– Esimerkiksi pikkuvarpunen putsaa aina pöntön ennen pesimistä ja käenpiikakin haluaa paljaan pohjan. Käenpiika tekee jopa niin, että jos pihapiirissä on kymmenen pönttöä, niin uros putsaa ensin ne kaikki ja pariskunnan naaras valitsee vasta sitten yhden pesäpöntöksi, kertoi yhdistyksen Reijo Ruohola kokemuksiaan.

Eräänkin tarinan mukaan pihapönttöön oli keväällä laitettu kaikenlaista ihmisen mielestä pesäntekoon sopivaa materiaalia, mutta ensitöikseen pöntön pesäkseen valinnut lintu oli raahannut ne kaikki ulos hakenut itse luonnosta sopivampia sisustusmateriaaleja.

Tarina ei kerro, oliko kyseessä käenpiika vai joku muut laji.

 

Artikkelikuva: Anna-Liisa Sarajärvi (oik.) ja Leena Niskala kokosivat linnunpönttöä, ympäristöyhdistyksen Pirjo Rinne (vas.) antoi vinkkejä.