Tuuli kuljetti Velin Uuteenkaupunkiin

Veli Aleksanteri Vuopohja ajoi viime syksynä Oulussa töistä kotia kohti, kun radiosta laulettiin enteellisesti Mene tuulen mukaan tai jotain vastaavaa. Autotehdas oli jossain vaiheessa käynyt hänellä työpaikkana mielessä ja kappaleen myötä se palasi ajatuksiin. Muutamaa päivää myöhemmin hän oli Opteamin haastattelussa ja marraskuussa aloitti autotehtaalla.

– Synnyin Rovaniemellä, mutta parin kuukauden vanhana muutimme Ouluun. Ihan ensimmäinen ammattitutkinnon suoritin Kurikassa. Minusta tuli turvallisuusteknikko ja palasin Ouluun alan töihin.

Vuosina 2003-2004 Veli oli rauhanturvatehtävissä Kosovossa ja sen jälkeen piti jonkin aikaa ”sapattivapaata.”

– Halusin vaihtelua ja toisaalta oppia uutta, lähdinkin sitten opiskelemaan hoitajaksi ja olin OYS:ssa ja Oulun kaupungilla töissä aina vuoteen 2013 asti.

 

Musiikki on ollut jo pienestä pitäen Velillä harrastus. Ukki soitti haitaria ja sähköurkuja.

– Olin suunnilleen yhdeksän, kun ukin soitto alkoi kiinnostaa. Kysyin sitten, että miten soitetaan ja ukki näytti sähköurkujen kosketinta ja sanoi, että tuossa on c ja näytti sitten missä se on nuottiviivastolla, ja sitten näytti d:n samaan tapaan ja sen jälkeen sanoi, että opettele itse loput.

Siitä se lähti ja muutaman päivän jälkeen Veli soitteli yhdellä kädellä nuoteista kappaleita.

– Musiikki jäi harrastukseksi, opiskelin muutaman vuoden Oulun konservatoriossa. Samoihin aikoihin tutustuin kirkkourkuihin, pyysin päästä kirkkoon harjoittelemaan ja sain luvan.

Musiikki kuitenkin jäi Kurikan vuosina taka-alalle ja pysyi siellä toistakymmentä vuotta, kunnes aktivoitui puoliksi vahingossa.

– Menin erään amerikkalaisen tuttavani kanssa Oulussa englanninkieliseen jumalanpalvelukseen, mutta siellä ei ollut kanttoria. Kyselin sitten tilannetta ja kun kanttoripula oli kova, niin rupesin sitten hoitelemaan musiikkipuolta erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa.

Veli uudisti myös tuttavuutensa haitariin ja soitteli sillä vähän kevyempiä musiikkia ja teki pientä keikkaakin. Kunnes eräänä päivänä autoradiosta kuului se kappale.

 

Kaikki sujui Uudessakauoungissa aluksi hyvin, koulutuksen jälkeen alkoivat työt, mutta joulukuussa tulivat selkäongelmat. Tuli kipuja ja oikea jalka puutui. TYKSissa otettiin magneettikuva ja seuraavana päivänä lääkäri soitti töihin, että koskas pääset tänne.

– Selässä oli välilevytulehdus. Pöpö oli jostain päässyt ja ruvennut vaikuttamaan. Toista viikkoa olin TYKSissä antibioottihoidossa ja pari viikkoa täällä sairaalassa. Viikon sairasloman jälkeen palasin töihin, mutta kolme viikkoa myöhemmin kontrollissa tulehdusarvot olivat jälleen nousseet.

Tutkimusten jälkeen selvisi, että kyse oli samasta vaivasta, mutta nyt pahempana. Nyt meni kuukausi osastolla antibioottitiputuksessa.

– Maaliskuun viimeinen päivä päättyi sairasloma. Antibioottikuuri on edelleen menossa ja kipuja on, mutta kun päätin 1.4 mennä töihin niin menin. Työn olen vaivojen takia saanut järjestettyä hieman erilaiseksi, ajelen trukilla ja sellaista, mutta kevyt liikunta on osa kuntoutusta. Kuun lopussa on seuraava kontrolli.

 

Veli on alusta asti asunut autotehtaan lähellä moduuliasunnossa. Hän ei ole edes vielä ilmoittautunut kaupungin vuokra-asuntojonoon, jolla hänen tietojensa mukaan on pituutta 600 henkeä.

– Samasta kerroksesta muuttaa kuun alussa yksi kaveri uuteen vuokrarivitaloon. Mutta ihan ryöstöhintoihin on kaupungin yksityiset vuokra-asunnot menneet.

Halpaa ei ole moduuliasuntokaan. Veli maksaa 500 euroa kuussa, Oulussa hän maksoi kerrostalokaksiosta kuussa viisi euroa vähemmän.

– Mutta olen viihtynyt ihan hyvin. Porukka on hyvä, erilaisia ihmisiä eri puolilta Suomea tai maahanmuuttajia, vaihtuvuutta on kyllä ja tälläkin hetkellä on monta moduuliasuntoa tyhjillään. Paikka on myös rauhallinen, huhutaan, että naapuritalossa olisi poliisi joutunut kerran käymään ja ambulanssi on varmaan useimmiten tullut minua hakemaan.

Joillekin palkan ja vuokran suhde ei toimi. Eräskin nuori mies Tampereelta palasi kotiseudulleen, ja kertoi, että rahat loppuvat.

– Linjalla peruspalkka on 10,5 euroa tunnissa. Minä saan ikälisää ja olen logistiikassa, josta saa bonusta. Ei ne julkisuuden tiedot 30 000 vuosiansioista koska kaikkia. Lisistä tulee vähän ja jos tekee ylitöitä, kaksi vuoroa päivässä, niin siitä ei kyllä tuntipalkka nouse mutta ansiot kyllä, mutta kuka sellaista pitkään jaksaa.

 

Töitä Veli tekee kolmessa vuorossa, kutakin vuoroa tehdään muutama päivä ja välissä on päivä tai kaksi vapaata. Lauantaisinkin tehdään töitä, sunnuntaisin ei paitsi maanantaina päättyvä yövuoro alkaa sunnuntai-iltana kymmeneltä.

– Yövuorot eivät minulle ole ongelma eivätkä vuorojen vaihdotkaan. Tosin yövuoron jälkeen kestää tavallista enemmän palautua, mutta ei liikaa.

Veli on tykännyt työstään ja työkavereista ja erityisesti pomot ovat maailman parhaita, he ovat suhtautuneet hyvin, vaikka ura onkin alkanut sairasteluilla.

– Mutta monelle ei homma ole sopinut. On oltu puoli päivää töissä ja sitten lähdetty eivätkä kaikki ole jaksaneet edes koulutusaikaa. Erityisesti jos työvoimaviranomainen on patistellut, niin silloin jo perusmotivaatio ei ole huipussaan.

Tuhannen uuden työntekijän saamisesta on työpaikalla puhuttu hyvin epäilevään sävyyn, erityisesti asuntotilanteen arvellaan olevan merkittävä este. Ja kun työttömyys alenee koko maassa, niin kauemmaksi työn perään joutuu entistä harvempi.

 

Velin vapaa-aika kuluu pääasiassa musiikin parissa. Kämpillä hän soittelee haitaria ja on saanut seurakunnalta luvan käydä soittamassa myös Sannon siunauskappelissa urkuja. Hän on myös jo musisoinut joissakin tilaisuuksissa.

– Olen vähän kysellyt soittokavereita ja kesäksi on jo löytynytkin. Tarkoitus olisi kesällä harrastaa katusoittoa, sellaista ei kuulemma täällä ole juuri nähty.

Oulussa Veli on katusoittoa kokeillut ja pitää siitä ja uskoo, että kuulijatkin pitävät. Ainakin Oulussa katusoittajat ovat tuttu ilmiö ja kuuntelijoita kertyi.

– Elävä musiikki on elävää musiikkia ja kun ihmiset saavat esittää omia toiveitaan, niin uskon että se toimii täälläkin. Tervetuloa kuuntelemaan.