Stoppia ei saa lopettaa!

Sosiaalitoimen suunnitelma lopettaa avustus Vakka-Suomen Mielenterveysseuran Stoppi-nuorisoasuntolalle on herättänyt kovaa keskustelua. Lopetusta arvostellaan sekä toiminnalliselta kannalta että myös arvioitujen säästöjen puolesta, sillä kustannusten uskotaan nousevan, jos nykymuodossa toimivaksi koettu palvelu ajetaan alas.

Jenna Hakala ja Sonja Vuoti ovat kumpikin aikanaan asuneet useamman vuoden Stopissa. Omalta osaltaan he kokivat sen todelliseksi täsmäpalveluksi, joka ohjasi heitä itsenäiseen elämään.

– Meillä kummallakin edellinen asuminen muuttui mahdottomaksi mutta toisaalta ikää oli sen verran vähän ja myös mieli epävarma, että yksin asuminen ei ollut vaihtoehto, he kertovat.

Stopissa on mahdollista asua yksin, mutta toisaalta apua ja neuvoja on aina saatavissa läheltä. Asuntoja Levysepänkadun kerrostalossa on yhteensä seitsemän, mutta asuntojen kanssa saman käytävän varrella on yhteiset keittiö- ja oleskelutilat eli omaa rauhaa saa kun haluaa, mutta tarpeen mukaan löytyy seuraa.

 

– Henkilökunta on paikalla aamukahdeksasta iltayhdeksään, mutta he ovat hyvin joustavia. Jos piti varmistaa, että ehti kouluun tai johonkin tapaamiseen kahdeksaksi, niin joku tuli aina ajoissa huolehtimaan, että ajoissa ehdittiin paikalle.

Henkilökunta auttoi erilaisissa asioissa, laati hakemuksia ja anomuksia ja selvitteli mahdollisuuksia ja tarvittaessa lähti vaikka mukaan lääkärille tai johonkin muuhun tapaamiseen. Ja jos oma apu ei riittänyt, niin henkilökunta ohjasi oikeaan paikkaan.

– Se oli sellaista lempeää persiille potkimista. Kun asiat ovat sekaisin ja mieli maassa, niin pienikin apu ja tuuppaaminen saattaa riittää siihen, että mieli virkistyy ja pääsee liikkeelle.

 

Henkilökunnan lisäksi merkittävä apu oli muista Stopin asukkaista ja sieltä apua hakevista nuorista.

– Siellä syntyi hyvä henki ja vertaistukea sai aina. Kun kaikille oli eri syistä asiat hieman huonosti, niin yhteishengen avulla jaksettiin, toisia tsempattiin ja kannustettiin ja kannettiin eteenpäin.

Varsinaisten asukkaiden lisäksi Stopista voivat käydä neuvoja kysymässä muutkin nuoret. Jenna ja Sonjakin poikkeavat siellä edelleen, vaikka kumpikin on asunut jo useita vuosia itsenäisesti.

– Varsinkin lähdön jälkeen olo oli pitkään epävarma ja asioita piti käydä täällä varmistamassa ja yhä edelleen poikkeamme täällä juttelemassa ja kyselemässä neuvoa.

Laskeutuminen itsenäiseen elämään tapahtui siis pehmeästi ja helpotti sopeutumista merkittävästi.

 

Stopin tilalle kaupunki aikoo vuokrata viisi asuntoa ja palkata kaksi lähihoitajaa, mutta se ei Jennan ja Sonjan mukaan korvaa Stoppia mitenkään ja säästö on enemmän näennäinen kuin todellinen.

– Yhdessä asuminen on se oleellinen juttu. Ja tuskin lähihoitajat eri puolilla asuvia asukkaita paljon virka-ajan ulkopuolella pystyvät auttamaan. Kokemuksesta voimme kertoa, että seinät alkavat kaatua päälle yleensä illalla pimeän tulon jälkeen ja silloin tarvitaan seuraa.

Vaikka Stoppi lopettamalla saavutetaan laskennallinen säästö, niin lopputulos todennäköisesti on kulujen tuntuva kasvu.

– Missähän mekin tai moni muu Stopin asukas nyt olisi, jos emme olisi aikanaan olisi saaneet täältä täsmätukea. Todennäköisesti kaupungille olisi tullut moninkertaiset kulut laitosasumisesta, Jenna ja Sonja miettivät vakavina.

 

Artikkelikuva: Jenna Hakalaa (vas.) ja Sonja Vuorta hymyilyttää, sillä molemmat ovat Stoppi-asuntolan kautta päässeet kiinni itsenäiseen elämään.