Asuntotuotanto sitä, asuntotuotanto tätä

Kaupunginvaltuusto keskusteli maanantaina kokouksen jälkeen vajaan tunnin asuntotilanteesta. Kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén alusti keskustelun lyhyellä katsauksella historiaan ja nykytilanteeseen ja sen jälkeen valtuutetut saivat kysellä ja ihmetellä ja esittää omat kantansa mitä pitäisi tehdä ja mitä olisi pitänyt tehdä.

– 1960-luvun lopulta alkaneen nousukauden aikana asuntoja rakennettiin aluerakentamissopimuksilla, jossa mukana olivat rakennusyritykset, työntekijöitä tarvitsevat yritykset ja kaupunki. Kaupungilla oli silloin myös paljon maata käytettävissä asuntorakentamiseen, Arvela-Hellén kertoi.

Kaupunki ja autotehdas omistivat aikanaan yhteensä noin 1500 vuokra-asuntoa.

1990-luvun romahduksessa kaupungista katosi suuri määrä työpaikkoja ja vuokra-asuntoja jäi tyhjilleen, jopa kokonaisia kerrostaloa pidettiin tyhjänä. Kaupunki myikin silloin vuokrakerrostaloja sijoittajille ja tällä hetkellä kaupungilla on noin 900 vuokra-asuntoa.

 

Kaupungin uusi nousu alkoi autotehtaan Daimler-sopimuksesta 2012. Tarvittiin jälleen työntekijöitä ja heille asuntoja. Nyt ei kuitenkaan syntynyt vastaavanlaista sopimusta kuin 1960-luvun lopulla. Tilanne oli muuttunut eikä esimerkiksi autotehdas halunnut olla mukana asuntotuotannossa.

Muutama vuosi selvittiin mutta kun 2016 todella alkoi autotehtaan kasvu Suomen suurimmaksi työpaikaksi, niin syntyi asuntopula. Markkinat reagoivat hitaasti, moduuliasuntoja tuotiin tilapäismajoitukseen mutta erityisesti kysyttyjä pieniä vuokra-asuntoja ei ollut tulijoille tarjota.

– Asuntotuotanto on lähtenyt käyntiin, Ketunkalliolla on yksi kerrostalo viittä vaille valmis ja toisen perustuksia tehdään, rivitaloja on valmistunut ja tulossa uusia ja juuri tänään on käynnistynyt Crusellin viereen ensimmäisen omistustalon rakentaminen. Monta hanketta on kuitenkin peruuntunut tai viivästynyt.

 

Keskustelussa ihmeteltiin mm. sitä, miksi ns. isot rakentajat eivät ole kiinnostuneita Uudestakaupungista. Syy on todennäköisesti se, että niitä ei yhden tai kahden kerrostalon rakentaminen kiinnosta, kun samaan aikaan Helsingin seudulla on tarjolla kokonaisten uusien kaupunginosien rakentamista.

Kaupungin asuntojonossa on yli 200 hakijan jono. Jonossa on myös paljon ”normaaleja” asunnonvaihtajia, sillä muuttoliikettä isompaan tai pienempään tai erilaiseen asuntoon tapahtuu jatkuvasti kaupungin sisällä.

Toisaalta mm. sdp:n Lea Myllymäki arveli, että kun huomioidaan ne, jotka eivät edes viitsi ilmoittautua jonoon, kun tietävät, että asuntoja ei ole, niin todellinen tarve voi olla jopa kaksinkertain.

 

Asuntoja kuitenkin kaupungista löytyy, vaikka yleinen käsitys kertoo muuta. Osa vapautuvista asunnoista ei ikänä ehdi julkisuuteen asti, vaan ne menevät puskaradion kautta. Eivätkä kaikki muualta autotehtaalla käyvät edes hae Uudestakaupungista asuntoa.

– Autotehdas teki kyselyn muualta käyvien keskuudessa. Saimme 250 vastausta ja noin puolet ilmoitti, että ei ole suunnittelemassa muuttoa Uuteenkaupunkiin, kertoi Valmet Automotiven henkilöstöjohtaja, kokoomuksen Tomi Salo.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Heikki Wala (proUki) sanoi, että Mältinkallion hanke on kynnyskysymys. Jos se ei lähde nopeasti käyntiin, niin oma apu on paras apu eli kaupungin on ryhdyttävä toimiin.

Jotkut miettivät jo lähivuosia pidemmälle. Nyt tarvitaan pieniä asuntoja, mutta kun tänne muuttaneet alkavat kotoutua, tulee perhe ja lapsia niin sitten tarvitaan isompia asuntoja ja senkin asuntorakentajat toivottavasti huomioivat.

Salmelle on mm. Sisco rakentanut rivitaloja.

Kyseessä ei tietenkään ole rakentajien mielenkiinnon puuta vaan rahoittajien. Leena Arvela-Hellén kertoi keskustelusta, jonka hän oli aivan lähiaikoina käynyt.

– Jos kaupunki lähtee mukaan ja huolehtii mm. asukkaiden saamisesta asuntoihin, niin se muuttaa ainakin tämän tahon mielestä hankkeet tarpeeksi positiiviseksi. Pyysin heiltä tarjouksen, jota voidaan sitten tutkia.

Positiivinen hanke tarkoittaa tietenkin sitä, että riski on pienempi, koska kaupunki ottaa siitä osan.

 

Vasemmistoliiton Sami Laaksonen ja ProUkin Matti Ankelo muistuttivat muutamaan otteeseen todellisuudesta. Käynnissä on oikeasti vasta muutama rakennushanke eikä melkein alkavia kannata laskea ja juhlia niiden varassa. Laaksonen kysyi myös, miten uusien vuokra-asuntojen vuokrahinnat saadaan pysymään alhaisina.

Arvela-Hellén totesi, että vuokrataso nousee uusissa vääjäämättä noin 13,5 euroon neliöltä, kun vanhemmista asunnoista pyydetään, muutamaa ylilyöntiä lukuun ottamatta, 8-10 euroa neliö. Ero on merkittävä, jota tosin asuntojen pieni koko näennäisesti supistaa.

 

Kokoomuksen Timo A. Järvinen muistutti naapurikuntien ihailijoita, että Uudessakaupungissa on tälläkin hetkellä merkittävästi enemmän kaupungin vuokra-asuntoja kuin esimerkiksi Laitilassa tai Raumalla.

– Muutenkin tätä asiaa kannattaisi ajatella seudullisena mahdollisuutena eikä itkeä, että naapurikunta saa veronmaksajan. Alue kehittyy kuitenkin kokonaisuutena, ei kuntarajojen mukaan. Jonkinlainen ylikunnallinen yhteistyö olisi nyt paikallaan.

Naapurikuntien kasvun osalta pitää myös muistaa totuus eli vuoden 2016 lopun jälkeen Uudenkaupungin väkiluku on kasvanut lähes 400 hengellä, Laitilan 140:llä ja Laitilan kasvukaan tuskin on kokonaan autotehtaan työntekijöiden aiheuttamaa eli mitenkään merkittävästi se ei ole ”varastanut” Uudeltakaupungilta asukkaita.

Lisäksi Uudessakaupungissa asuu moduuliasunnoissa vaihtelevasti 100-200 henkeä, joista suurin osa ei ole kirjoilla Uudessakaupungissa, mutta käyttää pääasiassa kaupungin palveluita.

 

Mitään yhteistä lopputoteamusta keskustelusta ei voi vetää. Sen verran kuitenkin viime päivien tiedot kertovat, että jos Ullakon Mältinkallion ensimmäinen talo ei nopeasti nytkähdä eteenpäin, niin kaupunki aikoo ryhtyä tarkemmin selvittämään omien toimien mahdollisuutta.

Valtuustossa ei ollut tarkoituskaan tehdä päätöksiä vaan kyseessä oli informaatio ja keskustelutilaisuus.

 

Artikkelikuva: Ketunkalliolle on rakentumassa kaksi kerrostaloa, joista toinen saa asukkaat jo marraskuussa.