Tomppa on mukana rakkaudesta lajiin

Tom Nyberg toimii UJK:n jääkiekkojaoksen puheenjohtajana ja maalivahtivalmentajana monen muun homman ohessa. Varsinaista omaan joukkuetta hänellä ei tällä kaudella ole valmennettavana, mutta hän käy tuurailemassa seuran muita valmentajia ja on valittu myös 04-ikäluokan Pohjola-leirijoukkueen toiseksi valmentajaksi.

Tompan oma pelaajaura vierähti maalin suulla. Lätkä 77:n ja UJK:n lisäksi hän pelasi monessa Turun seudun joukkueessa kakkos- ja kolmosdivarissa. Pelaajaura päättyi kymmenkunta vuotta sitten ”normaalilla ” tavalla eli loukkaantumiseen, mutta jo ennen sitä hän oli luonut toista uraa valmentajana ja se on jatkunut nyt jo 20 vuotta.

– Aloitin jääkiekon seitsemän vanhana, seura oli silloin Lätkä 77. Lätkän edustuksen maalissa pelasin eka pelit 15-vuotiaana. Jää-Kotkien joukkueessa olin mukana mestiksessä, mutta en ollut siellä pelaava maalivahti. Maalivahdit tulivat silloin Lukosta, eräskin oli nimeltään Petri Vehanen. Lähdinkin sitten hakemaan peliaikaa Laitilasta, Turun puolesta ja Salossakin pelasin aikanaan ja muutinkin myöhemmin Turkuun.

Valmentamisen Tomppa aloitti 1999 TPS:n junioripuolella. Kun hinku omaan pelaamiseen alkoi hiipua, niin hän halusi kuitenkin olla lajissa mukana ja valmentamisen kautta se onnistuu.

– Aluksi olin maalivahtivalmentaja, mutta sitten myöhemmin valmennustiimin jäsenenä Tepsin -89 syntyneille. Viiden TPS-vuoden jälkeen vanha pelikaveri pyysi TuToon ja siellä olin kymmenen vuotta eri ikäluokissa valmentajana, päävastuuna oli maalivahtivalmennus, mutta tiimissä olin mukana myös koko joukkueen valmennuksessa.

 

Valmennettavista jotkut ovat päässeet pitkälle, joku pelaa jopa KHL:ssä, ja heitä Tomppa seuraa edelleen tarkasti ja tapaileekin silloin tällöin.

– Vaikka välissä saattaa olla kymmenenkin pelivuotta, niin kyllä sieltä näkee vielä samoja liikkeitä ja kikkoja mitä kaveri jo juniorivuosina treenaili ja yritti. Kyllä vanhoja valmennettavia katselee eri silmällä kuin sellaista peliä, jossa heitä ei ole mukana.

Valmentaminen oli Tompalle koko ajan harrastus, mutta sellainen harrastus, josta Turun isot seurat maksoivat korvausta. Seitsemisen vuotta sitten Tomppa palasi työn perässä kotikaupunkiinsa. Ensimmäisenä vuonna hän oli mukana vain UJK:n maalivahtivalmennuksesta, mutta sitten valmennushommat jatkuivat 04-syntyneiden kanssa, joita hän ehti valmentaa kuusi kautta.

– Viime kauden jälkeen joukkue hajosi, monta kaveria lähti Lukkoon. Valmennuspuolella tällä kaudella ei siis ole omaa joukkuetta, mutta vedän maalivahtivalmennusta ja auttelin muita joukkueita, esimerkiksi edustuksessa olen ollut tuuraamassa Tomia.

 

Turun aikanaan Tomppa kävi useita liiton valmennuskursseja ja senkin jälkeen on kouluttanut itseään osallistumalla erilaisille lyhytkursseille. Tietoa tulee myös Rauman Lukon järjestämien koulutusten kautta. UJK on Lukon satelliittiseura ja yhteistyötä on paljon.

– Paljon saa irti myös keskusteluista muiden valmentajia ja lajin parissa liikkuvien kanssa. Keskustelut saattavat avata monta asiaa itsellekin uudella tavalla. Pelin ja valmennuksen perusperiaatteet eivät ole vuosikymmenien aikana muuttuneet, mutta tulee uusia painotuksia. Joskus tosin tuntuu, että vanhalle asialle keksitään vaan uusi nimi ja taas on ”kehitytty.”

 

Aiemmin Tomppa on valmentanut vain seuratasolla, mutta viime talvena hän oli yksi 03-ikäluokan Pikku-Pohjola-leirin valmentajista ja täksi kaudeksi hänet valittiin Pohjola-leirille lähtevän aluejoukkueen toiseksi valmentajaksi.

– Pikku-Pohjolaan kutsutaan länsirannikon alueelta noin 60 lupaavaa pelaajaa, joista leirin aikana valitaan aluejoukkueen runko. Osa Pikku-Pohjolan pelaajista saavat suoraan kutsun Pohjola-leirille, osa pelaa harjoituspelejä naapurialueita vastaan ja niiden perusteella Pohjola-leiriryhmä täydentyy.

Välissä on vielä Tulevaisuuden tähdet -leiritys Vierumäellä, jonka jälkeen Pohjola-leirin 100 pelaajaa on koossa.

– Pohjola-leiri on helmi-maaliskuun vaihteen tienoilla ja olen siellä siis joukkueen toinen valmentaja. Ohjelmassa on ehkä jotain harjoituksia, mutta pääpaino on peleillä.

Jo ennen Pohjola-leiriäkin Tomppa seuraa ikäluokan pelaajia otteluissa ja on mukana edeltävillä leireillä ja peleissä, jotta pelaajien ominaisuudet olisivat mahdollisimman hyvin selvillä etukäteen.

– Mahtava mahdollisuus päästä mukaan. Oppii tuntemaan erilaisia pelaajia ja varmasti pestistä saa itsellekin ammennettua paljon hyödyllistä tieto ja ideoita, joita seuratasolla voi hyödyntää.

 

Valmentaminen ei ole pelkkää tiedon jakamista eikä eniten tietävä ole välttämättä paras valmentaja. Paljon on kiinni siitä, millaisen suhteen pelaajiin saa luotua ja miten kykenee tietoaan saamaan perille.

– Ja tärkeä on myös toinen osapuoli eli joukkue. Isoissa seuroissa on kilpailua pelipaikoista ja pelaajien motiivi ja halu kehittyä on kova, mutta jossain pienemmässä seurassa joudutaan ”haalimaan” joukkue kasaan. Kyllä pelaajien motivaatio vaikuttaa valmentajaankin.

UJK:n 04:sten kanssa yhteistyö sujui alusta hyvin, pelaajat halusivat treenata ja menestyä ja se toi valmentajaankin lisää virtaa. Joukkueen hajoaminen oli ikävä menetys mutta toisaalta ymmärrettävä ja myös kunnia valmentajalle, kun liigaseura kutsui puolet joukkueesta omiin junioreihinsa.

– Yksi valmentamisen hienouksista, erityisesti junioripuolella on se, kun näkee kaverien kehittyvän. Eikä tämä koske vain fysiikkaa ja pelitaitoja vaan UJK:n poikien kanssa näki, miten kaverit kuudessa vuodessa muuttuvat ja kehittyvät myös henkisesti. Heistä tulee erilaisia persoonia ja yksilöitä. Mukava seurata, miten kaverit jatkossa pärjäävät.

Artikkelikuva: Tom Nybergillä on menossa 21. kausi valmentajana.

 

Juttu on julkaistu aiemmin UJK:n kausijulkaisussa.