Vuosi 1918 Uudessakaupungissa: Vihaa, verta ja kyyneliä

Vuoden 1918 tapahtumat Uudessakaupungissa saavat uutta valaistusta, kun viime talvena alkanut kirjaprojekti on tullut päätökseen. Viiden kirjoittajan työryhmän tulos, alaotsikolla Punavalkoinen Uusikaupunki 1918 julkaistiin tänään.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti sisällissodan tapahtumista nykyisen Uudenkaupungin alueella ja vähän laajemminkin, jos asiayhteys sen vaatii.

– Pyrimme kertomaan kirjassa mitä täällä tapahtui, miksi se tapahtui ja vähän myös siitä, mitä siitä seurasi, kertoi yksi kirjan kirjoittajista ja sen toimittanut Matti Jussila kirjan julkistamistilaisuudessa.

Julkistaminen tapahtui kirjastossa, joka rakennuksen liittyy hyvinkin keskeisesti vuoden 1918 tapahtumiin, sillä siellä majoittui ensin suojeluskunta, sitten punakaarti ja sen jälkeen taas suojeluskunta.

 

Vuodesta 1918 on viime vuosina ilmestynyt paljon kirjoja, mutta Uusikaupunki on niissä yleensä sivuutettu tyystin. Uusikaupunki oli kuitenkin mielenkiintoinen paikka, sillä kun punaiset ottivat nopeasti haltuunsa koko Etelä-Suomen, jäi Uusikaupunki joksikin aikaa valkoiseksi.

Uuteenkaupunkiin kerääntyi valkoisia, jotka sitten punaisten lähestyessä poistuivat Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja aikanaan Pohjanmaalle rintamalle. Taisteluja ei Uudessakaupungissa tai lähialueella sisällissodassa käyty.

– Meillä kirjan tekijöillä on sellainen käsitys, että jos kirjaa ei olisi tehty nyt, niin se olisi jäänyt vallan tekemättä ja erittäin paljon julkaisematonta materiaalia olisi jäänyt ikuisiksi ajoiksi pimentoon.

Materiaalia tosiaan löytyi ja sitä tekijöille myös auliisti annettiin käytettäväksi, jos ei ihan heti niin lyhyen harkinnan jälkeen. Alun perin kirjasta piti tulla noin 250 sivuinen, mutta painosta putkahti lopulta ulos 450-sivuinen järkäle.

 

Nopea kokoaminen oli mahdollista, koska kirjan kirjoittajat olivat jo aiemmin koonneet asiasta materiaalia ja toisaalta, koska kaikki ovat ennenkin kirjoittaneet historiallista tekstiä.

Kirjoittajia ovat Jussilan ohella Pertti Ahtiainen, Esa Lahtinen, Olli Laurila ja raumalainen Tapio Niemi. Työryhmään on lisäksi kuulunut Harto Forss.

Esa Lahtista vuosia 1918 kiinnosti erityisesti yksittäisen ihmisen kannalta.

– Itsenäisyys ja sosialismi olivat kaukaisia asioita ja päätös siitä, kummalle puolelle mennään tehtiin henkilökohtaisella tasolla ja usein siihen vaikutti sattuma. Ajat olivat rauhattomat, oli nälkä ja päällimmäisenä ajatuksissa oli selviytyminen jokapäiväisestä elämästä, Lahtinen totesi.

Pertti Ahtiaisen sukulaisia oli sisällissodassa molemmilla puolilla ja häntä on pohdituttanut se, mikä sai ihmiset tappamaan toisiaan.

– Itselläni ei ole tarvetta olla kummallakaan puolella, mutta minulla on ollut tarve saada selitys. Ja niitä löytyi, vahingosta ja sattumasta henkilökohtaiseen kaunaan. Useinkaan eivät tosin uusikaupunkilaiset tappaneet uusikaupunkilaisia vaan tekijät tulivat muualta, puolin ja toisin.

 

Lahtinen ja Ahtiainen ovat oman historianarkistonsa täyttämisen aloittaneet jo nuorina miehinä ja kumpikin on aikanaan haastatellut aikalaisia vuoden 1918 tapahtumista.

– Aikalaisten muisteluihin, puhumattakaan monen henkilön kautta kulkeneista tarinoista, pitää suhtautua suurella varauksella.

Monenlaista kirjallista materiaalia ja valokuvia kuitenkin löytyi. Paljon oli sellaista materiaalia, jota eivät tutkijat tai asianharrastajat olleet aikanaan halunneet tuoda päivänvaloon.

Kirjoittajat odottavat, että kirja kiinnostaa uusikaupunkilaisia, mutta eivät usko, että mitään valtavia tunnekuohuja se saa aikaan, vaikka kirjassa kerrotaan kuohuttavista asioista ja kerrotaan nimellä niissä mukana olleista.

 

Iso osa kirjan kuvituksesta on Museon arkistosta. Museojohtaja Mari Jalava on monellakin tavalla mielissään siitä, että kirjaprojekti pääsi maaliinsa.

– Museossa on laajat kokoelmat sitä varten, että niitä käytetään. Samalla olemme saaneet arvokasta tietoa, jonka tulemme kokoelmamme kuviin liittämään.

Jalava on myös todennut mustan aukon Uudenkaupungin historiassa vuoden 1918 kohdalla. Museon väkeä on useinkin pyydetty kertomaan asiasta, mutta he ovat joutuneet kieltäytymään, koska tietoa ei ole ennen ollut.

Kirjanteon sivuprojektina Harto Forss teki valtuustoaloitteen vuoden 1918 väkivaltaisuuksissa kuolleiden hautojen kunnostuksesta.

Kaupunginhallitus päätti myöntää tarkoitukseen määrärahan. Osa haudoista oli kunnossa ja osa kunnostettiin. Lisäksi seurakunnan Teijo Sirniön avustuksella löydettiin viisi uutta vuoden 1918 tapahtumissa kuolleen ihmisen hautaa, joista ei aiemmin ollut tietoa. Ne tullaan myös kunnostamaan.

 

Kirjan tekoa on tukenut merkittävästi Uudenkaupungin suomalainen seura ja kaupunki. Sen on kustantanut Merihistoriallinen yhdistys.

Kirjasta on otettu 600 kappaleen painos ja se on myynnissä Kirja-Vakassa, Joulupuodissa, Museossa ja Passarissa. Kirjan hinta on 45 euroa.

 

Artikkelikuva: Uudenkaupungin vuoden 1918 tapahtumista kertova kirja on julkaistu.

Kirjan työryhmään kuuluivat mm. Harto Forss (vas.), Pentti Ahtiainen, Esa Lahtinen ja Matti Jussila.