Elinkaarimalli isossa pähkinänkuoressa

Kaupunginvaltuuston puheenjohtajiston torstaina Viikaisilla järjestämässä tilaisuudessa käytiin läpi elinkaarimalli ja sen mahdollisuudet varsin tarkalla tasolla. Ajan puutteessa luennoitsijana toimineelta erityisasiantuntija Esa Kemppaiselta jäi osa kalvoista käymättä läpi, mutta jokainen paikalla ollut sai reilun tunnin esityksestä takuulla tarpeeksi tietoa, jotta pääsi suurin piirtein selville mistä on kysymys.

Paikalla oli noin 80 kuulijaa, josta enemmistön muodostivat luottamusmiehet ja kaupungin henkilöstä, ”tavallisia” kaupunkilaisia oli vähemmän.

Elinkaarimallihan on se tapa, jolla kaupungin uusi sihy-keskus tullaan toteuttamaan. Valtuusto teki tästä yksimielisen päätöksen jo aikoja sitten, mutta rohkenen epäillä, että silloin monellakaan valtuutetulla ei ollut selkeää käsitystä elinkaarimallin sisäisestä olemuksesta.

Ainakin yksi seikka on yleisessä keskustelussa ollut virheellinen ja sen Kemppainen ampui alas heti alussa. Elinkaarimallin ja hankkeen rahoitustavalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Hanke voidaan rahoittaa kassavaroilla, lainalla, leasingilla tai lottovoitolla eli malli ei pakota mihinkään määrättyyn tapaan. Rahoitustavastahan Uudessakaupungissa ei vielä ole päätöstä tehty, muuta kuin että rahoitettava on.

 

Painavin peruste elinkaarimallin käytölle on Kemppaisen mielestä se, että siinä rakennetaan kuin itselle eli palveluntarjoaja huolehtii rakentamisen lisäksi kohteen ylläpidosta määrätyn ajan ja kun kustannukset on sovittu, niin rakentaminen on teoriassa ainakin laadukkaampaa, koska ei kannata tehdä huonoa, koska se tulee pitkän sopimusajan myötä lopulta kaatumaan omaan syliin.

Kemppaisen idealistisen ajatuksen mukaan elinkaarimallissa eivät palvelun tuottaja ja tilaaja taistele keskenään, vaan siinä tehdään yhteistyötä hankkeen parhaaksi, koska se on lopulta molempien etu.

Elinkaarimalli on enemmän yhteistyötä ja Kemppaisen mukaan siinä myös käytetään normaalia urakkarakentamista enemmän paikallista osaamista eli se vilkastuttaa paikkakunnan elinkeinoelämää sitäkin kautta.

 

Uudenkaupungin hanke on iso ja se rajaa mahdolliset tarjoajat vähiin. Toisaalta hanke on niin iso, että se kiinnostaa isompiakin rakentajia, joilla on resursseja ja kokemusta elinkaarimallista.

Eräänlainen ongelma on kokonaisuuteen kuuluva uimahalli, sillä uimahallia ei ole elinkaarimallilla vielä Suomessa toteutettu. Uimahalliin liittyy suurempia ylläpitoriskejä kuin muihin kokonaisuuden osiin.

Uimahalli voidaan erottaa elinkaarihankkeesta ja toteuttaa muuten tai sitten on mahdollista, että hankkeen kiinnostavuuden vuoksi palveluntarjoajat suostuvat myös sen ottamaan mukaan. Asia selvinneen, kunhan palvelutarjoajat ilmaisevat virallisen kiinnostuksensa hankkeeseen.

 

Toinen mietinnän paikka on Pohitullin liikuntahalli ja ruokala, jotka valtuuston päätöksellä on päätetty säilyttää.

Vanhoja rakennuksia palveluntarjoajat eivät mielellään liitä elinkaarimallisopimukseen, koska vanhoihin rakenteisiin liittyy aina arvaamattomia riskitekijöitä. Nekin kaupunki voi jättää mallista pois ja hoitaa jatkossa itse.

Huomioitava on myös projektipäällikkö Marko Kivistön huomautus, että ko. rakennukset ovat ”ainakin vielä päätetty jättää” eli hän pitää vielä mahdollisena, että koko mäki voitaisiin vetää tasaiseksi uudisrakennuksen tieltä.

Onhan ymmärrettävää, että kokonaisuuteen liitettävät vanhat rakennukset rajoittavat ratkaisuja ja niiden saaminen ulkoisesti siististi kokonaisuuteen on hankalaa.

 

Ongelmaton elinkaarimallikaan ei tietenkään tilaajan kannalta ole. Tilaaja määrää ehdot ja jos tilaaja sanoo, että tarvitaan 200 oppilaan lukio, niin sellainen tehdään, mutta riski on tietenkin tilaajalla, että koko n sopiva.

Tätä riskiä pyritään pienentämään sillä, että tiloista tehdään monitoimitiloja, jolloin lukio voi tarvitessaan saada lisätilaa helposti ja toisaalta jos se ei tarvitse kaikkia ajateltuja tilojaan, ne voi joku muu hyödyntää. Ainakin teoriassa.

 

Elinkaarimalliin liittyy siis pitkä sopimusaika, johon voidaan liittää kunnossapidon lisäksi erilaisia muita palveluja alkaen vahtimestaripalveluista ja päättyen ruokahuoltoon, näistä voi olla hahmotelmia, mutta mitään ajatuksia ei ole tuotu julki saatikka päätetty.

Kaikkiin sopimuksen osiin liittyy takuut, jotka palveluntarjoaja lupaa täyttää ja sanktiot, jos tämä ei pysy niissä.

Maksujen, kriteerien ja sanktioiden tai toiseen suuntaan palkkioiden määritteleminen tuleekin olemaan tärkeä osa sopimusta.

Loppujen lopuksi elinkaarimalli ei takaa mitään, vaan lopullisen asian hyvyyden määrää sopimus, joka valitun kumppanin kanssa solmitaan. Määrätyt riskit malli poistaa, mutta huonolla sopimuksella sekin etu voidaan menettää.

Paljon työtä on siis edessä, ennen kuin sopimukseen asti päästään, mutta kun se joskus saadaan aikaan, niin paljon valmista tulee yhdellä nimen kirjoituksella.

 

Artikkelikuva: Erityisasiantuntija Esa Kemppainen (vas.) avasi elinkaarimallin pohjia myöten, valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Timo A. Järvinen kertasi tilaisuuden lopuksi miten nykytilanteeseen on tultu.

Yksi Kemppaisen lukuisista kalvoista.